Kotitarvekalastus kunniaan – kalastus on vienyt vaikeiden aikojen yli aiemminkin
Itsepyydystetyn kalan merkitys kalastajan särpimenä on merkittävä. Kriisitilanteessa kotitarvekalastaja on vahvoilla, uskoo MT:n erätoimittaja.
Kesällä muikun pyynti onnistuu parhaiten vesien lämmettyä, jolloin muikku parveutuu syvänteisiin. Kuva: Pentti VänskäKuvittele hetki, jolloin maailman myrskyt iskevät Suomeen. Laivat seisovat satamissa, tuonti pysähtyy ja kauppojen hyllyt tyhjenevät uhkaavaa vauhtia. Mitä silloin teet?
Oma varautumissuunnitelmani on mennä järvelle ja laittaa verkot pyyntiin.
Uskon toki siihen, että suomalainen maatalous pitää meidät kylläisinä, vaikka tutkimuksen mukaan ruuan omavaraisuudessa onkin suuria eroja maakunnittain.
Pärjättiinhän sitä ennenkin. Niukin naukin, mutta pärjättiin. Tilat olivat pieniä, mutta tuottivat maitoa ja lihaa, pellot viljaa ja juureksia. Kalastus oli kuitenkin välttämätöntä ravinnon hankkimiseksi etenkin pula-aikoina.
Suomalaiset ovat olleet aina kalansyöjäkansaa. Kalan merkitys ravinnossa on ollut tuhansien järvien maassa keskeinen. Jossakin vaiheessa suomalaiset lakkasivat kalastamasta kotitarpeikseen. Perinteinen verkkokalastus onkin vähentynyt ja taidot unohtuneet monelta.
Nykyään moni asia on tuomittu kannattamattomaksi tai jopa ympäristölle haitalliseksi. Verkko on ikivanha kalastusväline. Viime aikoina sekin on saanut pahiksen maineen, koska verkko ei juurikaan valikoi saalista.
Kotitarvekalastus toi perheelle säästöjä ja samalla saatiin lähiruokaa kotijärvestä.
Kalastuksesta haetaan nykyään särpimen sijasta enemmänkin virkistystä ja elämyksiä. Vielä muutama vuosikymmen sitten kalaa pyydettiin ravinnoksi ruokapöytään. Talvikalastuksen päätyttyä keväällä hauenkudun aikoihin pistettiin verkot järveen. Ruokapöytään saatiin myös lahnaa ja myöhemmin kesällä muikkua ja ahventa. Ja niitä muikkujahan riitti – joskus kyllästymiseen saakka.
Kotitarvekalastus toi perheelle säästöjä ja samalla saatiin lähiruokaa kotijärvestä. Ei kuulosta hullummalta näinä taloudellisten leikkausten aikoinakaan.
Erilaiset sotilaalliset jännitteet ja globaalit kriisit tekevät huoltovarmuudesta tärkeämpää kuin koskaan. Viime aikoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon Suomen sekä maailman ruokahuollosta ja -varmuudesta. Ehkä nyt olisi otollinen aika panostaa myös kalavarojemme käyttöön nykyistä enemmän?
Jospa aloitettaisiin ihan läheltä. Lähdetään kalaan! Opetetaan lapsille tai lapsenlapsille kalastuksen saloja ja luonnonkalan käyttöä. Molemmat pitäisi opetella jo lapsena, jotta siitä tulisi tapa.
Opeista voi olla hyötyä ainakin sinä päivänä, jolloin kauppojen hyllyt tyhjenevät muustakin kuin jauhelihasta.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
