Rahasto osti hyvin hoidetun metsän ja hakkasi rääseiköksi – "Älkää menkö katsomaan", varoitti välittäjä entistä omistajaa

Tämä hakkuun jälki ei miellytä lainkaan kokeneen metsäammattilaisen Kari Jeskasen silmää. ”Omissa metsissäni en koskaan hyväksyisi tällaista käsittelyä.” Kuva: Rami Marjamäki

Lumi on katkonut kasvamaan jätettyjä puita. Myös tuulituhoja on ehtinyt jo tulla harvaksi hakattuun metsään. Kuva: Rami Marjamäki

Älkää menkö katsomaan entistä metsäänne, suositteli Länsi-Suomen metsätilat Oy Lkv:n kiinteistönvälittäjä Kari Jeskanen asiakkaalleen, jonka ison metsätilan metsärahastoyhtiö osti muutamia vuosia sitten. Entinen omistaja oli vaalinut metsäänsä huolella: harventanut, raivannut ja istuttanut. ”Metsä oli huippukunnossa”, Jeskanen toteaa.

Yli 70 hehtaarin kokoisen tilan hinta-arvio oli 310 000 euroa. Kohteesta jätettiin runsaasti tarjouksia, ja kuten nykyään yleistä on, tarjoukset ylittivät reippaasti hinta-arvion. Parhaan tarjouksen, 410 000 euroa, jätti rahastoyhtiö, jolle tila myös myytiin.

Pian kaupanteon jälkeen tilalla alkoivat hakkuut. Jeskanen toteaa, että metsän muutosta on vaikeaa hahmottaa, kun enää ei näy, millainen lähtötilanne oli. Siitä on kuitenkin ennen kaupantekoa laaditun tila-­arvion luvut jäljellä. Havupuuvaltaisilla kuvioilla puuston ikä oli runsaat 60 vuotta. Puuta oli noin 250 kuutiota hehtaarilla, ja kasvuluvut olivat kovat: 8–9 kuutiota hehtaarille vuodessa.

Uuden omistajan teettämien hakkuiden jäljiltä metsä näyttää surkealta. Kasvamaan on jätetty riukuuntuneita alikasvospuita – niitäkin harvakseltaan. Puiden latvoissa on jäljellä niukasti vihreää neulasmassaa, mikä antaa huonon ennusteen puiden tulevasta kasvukyvystä. Matalia, vuosikaudet juroneita nuoria kuusia on jätetty tiheiköiksi sinne tänne. Lumituhot ovat täydentäneet harvennusta: maahan on pudonnut katkenneita latvoja.

”Kovin pahoja myrskytuhoja täällä ei vielä ole, mutta niitä tulee vielä”, Jeskanen ennustaa.

Virallisesti kohteella on tehty jatkuvan kasvatuksen mukainen yläharvennus. Tukkipuut on korjattu tarkasti pois, ja vähempiarvoinen puusto on jätetty jäljelle.

Jeskanen ottaa relaskoopilla koealoja kuvioilta ja laskee, että puustosta on otettu karkeasti puolet pois. Rumimmalla kuviolla 256 kuution hehtaaritilavuudesta on jäljellä noin sata kuutiota.

Ollaan lähellä sellaista rajaa, jolloin vanhaa metsälakia olisi rikottu – harsinta ja pelkän rääseikön jättäminen pystyyn oli laissa kiellettyä. Nykyään omistaja saa hoitaa omaisuuttaan varsin vapaasti haluamallaan tavalla. ”Kun tukista on saanut hyvää hintaa, rankoilla hakkuilla on kuoletettu ostohintaa.”

Kovia ostohintoja on tarpeen kuolettaa, sillä sijoitusrahastot maksavat metsätiloista korkeita hintoja ja napsivat kauppoja itselleen.

Viime aikoina suuret institutionaaliset sijoittajat ovat ostaneet jopa noin puolet myynnissä olevista metsätiloista, uutisoi MT huhtikuussa.

Jeskanen korostaa, ettei hän kritisoi rahastojen sijoitusintoa metsiin tai sitä, että ne maksavat hyviä hintoja tilojaan myyville metsänomistajille. Hyvästä metsänhoidosta hän kuitenkin on huolissaan. ”Tämä on valtakunnassa ihan yleinen ilmiö – ei tosin yksityismetsissä”, hän viittaa ympäröivään rääseikköön.

”Omissa metsissäni en koskaan hyväksyisi tällaista käsittelyä.”

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoito-ohjeet on hiljattain uudistettu. Rahaston toteuttamassa hakkuussa ei kolkutella uuden metsälain lakirajoja, ja Jeskasen mittaamat puuston 13–14 neliön pohjapinta-alat ovat jopa hieman suosituksia korkeammat, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes metsäkeskuksesta. Ennen harvennusta pohjapinta-alat olivat 25–28 neliötä.

Ikaalisten leveysasteilla Etelä-Suomessa pohjapinta-alaa pitää lain mukaan jäädä tuoreilla ja sitä ravinteikkaammilla kankailla vähintään kymmenen neliötä, kuivahkoilla tai sitä karummilla kankailla yhdeksän neliötä. Pohjois-Suomessa riittää alimmillaan viisi neliötä.

Puuston saa siis ottaa erittäin harvaksi. Remes ei muista, että jatkuvan kasvatuksen hakkuuseen olisi jouduttu puuttumaan liian ronskin hakkuun vuoksi. ”Lähinnä sellainen voisi tulla, jos olisi ensin hakattu hyvin harvaksi ja sen jälkeen tulisi vielä tuuli- ja lumituhoja.”

Jos lakiraja alittuisi, metsänomistajalla olisi velvollisuus hoitaa kohteelle riittävän tiheä ja kasvatuskelpoinen metsä. Tämä hoituisi esimerkiksi istuttamalla. Se kuitenkin maksaa, joten jättämällä minimimäärän vähempiarvoisia puita kasvamaan metsänomistaja pystyy välttämään kustannuksia ja korjaamaan silti sievoisen tukkitilin.

Kasvatuskelpoisen metsän määritelmä on käytännössä omistajan päätösvallassa. Remes pohtii, että valtapuiden alla kasvanut mänty tiedetään heikoksi toipujaksi. Kuusen kasvu elpyy paremmin. Mutta jos riukuuntuneiden mäntyjen seisottaminen maisemapuina täyttää omistajan tavoitteet, se on tämän oma asia. Lainvalvojalla ei ole siihen nokan koputtamista.

Lue myös:

Sijoittajat kahmivat puolet metsätiloista