Pienimünsterinseisoja Niki hioi linnunkäsittelytaitojaan tarhatuilla peltopyillä Maaningalla

”Minusta on hyvä, että Aki kulkee mukana ja on tarvittaessa käytettävissä ampujana, jos haluan keskittyä vain koiraan”, sanoo Pirjo Heikkinen. Kuva: Pentti Vänskä

Peltopyyjahtiin tarvitaan Suomen riistakeskuksen pyyntilupa muualla kuin Pohjanmaan maakunnissa. 

Kuopion Maaninkajärven kylällä nelijalkaisista tuotantoeläimistä tyhjentyneet navetat ovat saaneet uusia asukkaita Aki Kaunisahon kasvattamista siivekkäistä.

Kaunisaho myy nyt toista syksyä peltokanalintujahteja. Metsästettävän riistan eli pelto­pyyt ja fasaanit hän on kasvattanut munista itse. Peltokanalintujen lisäksi hän tarhaa heinäsorsia.

Maaninkajärven pelloilla ei peltokanalintuja metsästetä ajojahtina vaan koirien kanssa. Pääosa asiakkaista on toistaiseksi ollut kanakoiraharrastajia.

”Onhan metsästystilanne tarhatuilla linnuilla keinotekoinen”, pohjoissavolaisen kanakoiria harrastavan yhdistyksen Saksanseisojien Eräkoulutus ry:n puheenjohtaja Jussi Peltola toteaa. ”Mutta kyllä tämä metsästysmuoto puoltaa paikkaansa.”

”Olen ikäni kulkenut metsällä. Peltojahti on siitä mielekästä, että siellä koiralle saa useammin toistoja lintutilanteista kuin metsämaastossa. Pellolla kulkeminen porukalla on myös mukavan sosiaalinen tapahtuma.”

Peltokanalintujen metsästys alkoi 1. syyskuuta ja metsäkanalintujen metsästys 10. syyskuuta. Kaunisahon asiakkaina on alkukaudesta käynyt etenkin metsästäjiä, jotka ovat halunneet hioa kanakoiraansa kuntoon ennen metsäkanalintujen metsästystä.

”Kiireisin sesonki on varausten perusteella marraskuussa.”

Kuopiolainen Pirjo Heikkinen tapasi Kaunisahon keväällä Savon erämessuilla. ”Lähden viikonloppuna riekkometsälle ja käyn sitä ennen useamman kerran pienimünsterinseisoja Nikin kanssa Maaninkajärven pellolla. Erityisen mieluista on ollut nähdä koiran työskentelyä peltopyillä.”

Kaunisaho ottaa vastaan sekä ryhmiä että yksittäisiä metsästäjiä.

”Kuljen maastossa oppaana. Se on monella tapaa hyödyllistä. Naapurit tunnistavat minut heti, eikä heidän tarvitse ihmetellä, ketkä siellä kulkevat. Monelle asiakkaalle on etua siitä, että minä olen ampujana, sillä he voivat keskittyä pelkästään koiraan.”

Pääosin peltomaastoa riittää laskutavasta riippuen kuljettavaksi 300–500 hehtaaria. Kaunisaho lähettää maanomistajille ja paikalliselle metsästysseuralle kiitokset mahdollisuudesta käyttää alueita.

Lääniä pitääkin olla riittävästi sen lisäksi, että maastosta löytyvien lintujen käytöksen pitää muistuttaa mahdollisimman paljon luonnonlintuja. Nämä Peltola nimeää tärkeiksi kriteereiksi, kun yhdistys valitsee paikan, missä järjestetään jäsenistölle mahdollisuus peltokanalintujahtiin tai kanakoirien erikoiskokeita.

”Kun koiralle on seisonnan jälkeen annettu lupa nostaa seisonnan kohteena oleva riistalintu, on lintujen siivitettävä, ne eivät saa jäädä räpiköinnin päätteeksi koiran suuhun. Ei kukaan halua opettaa koiralleen vääränlaista toimintamallia.”

Kaunisaholla fasaanitarhojen ovet ovat päivisin auki. Linnut kulkevat maastossa oman mielensä mukaan. Osa on luonnonkantaa. Peltopyiden maastoon päästämiseen ja metsästykseen on riistakeskuksen lupa.

Asiakkaalle 2–3 tunnin reissu maastoon maksaa 75 euroa ja siihen sisältyy yksi pudotus. Jos pudotetaan useampi lintu, maksaa jokainen lisäpudotus 25 euroa.

Kaunisaho kertoo haarukoineensa hintaa kysymällä muiden alan yrittäjien hintoja.

”Rikastuminen ei ole pelkona, tavoitteena on pärjätä ja saada yritys pysymään pystyssä.”

”Sesonki on lyhyt, mutta kulut ympärivuotiset”, hän pohdiskelee.

Noin kolmasosa kaikista kasvatetuista linnuista ammutaan jahtien tai koirakokeiden yhteydessä. Kanahaukkojen ja irtokissojen aiheuttama hävikki on kova, kolmantena verottajana ovat pienpedot. Osa naaraslinnuista on tarkoitus jättää tarhaan seuraavan kevään emokannaksi tuottamaan munia.