Puukaupalle haetaan kilpailuneutraalia mallia – Härmälä vastustaa yhtiöittämistä

Kun Esa Härmälä aloitti valtion metsiä hallinnoivan Metsähallituksen pääjohtajana viime syksynä, talon tunnelma ei ollut erityisen seesteinen. Härmälän edeltäjä Jyrki Kangas erosi tehtävästään, koska hän ei voinut hyväksyä valtion suunnitelmia Metsähallituksen metsätalouden yhtiöittämiseksi.

Kangas oli huolissaan siitä, että suunnitellulla metsätalousosakeyhtiöllä ei olisi menestymisen mahdollisuuksia.

Asian valmistelu jatkuu uuden hallituksen ja ministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) voimin. Hallitusohjelmassa on todettu lyhyesti: ”Uudistetaan Metsähallituksen lainsäädäntö vastaamaan EU:n vaatimuksia ja selkeytetään sen johtamisjärjestelmä.”

Härmälän mukaan haussa on sellainen toimintamalli, jolla voidaan taata puukaupan kilpailuneutraliteetti.

”Puukauppatoimijalla ei voi olla rajatonta valtion takuuta eli konkurssisuojaa, kuten tänä päivänä valtion liikelaitoksella on.”

Malli on yhä edelleen hämärän peitossa, vaikka asiaa on työstetty vuosia. Nyt tosin pääarkkitehdit vaihtuvat, kun keskustalainen Tiilikainen otti komentoonsa sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristöministeriön ja edellisen ylijohtaja Juha Ojala siirtyy ministeriöstä Työtehoseuran toimitusjohtajaksi. Ojalan seuraajaa ei ole vielä valittu.

”Talvella virkamiestyöryhmässä kolmen professorin mielipiteet jakautuivat siitä, voidaanko liikelaitoksen sisällä perustaa konkurssikelpoinen yksikkö vai vaatiiko se yhtiöittämistä ja tytäryhtiön perustamista liikelaitokselle. Tätä asiaa uusi ministerikin haluaa varmasti katsoa aika tarkasti”, Härmälä sanoo.

Metsähallituksellakin on asiasta mielipide, ja se on säilynyt samana, vaikka pääjohtaja vaihtui. ”Olen samaa mieltä kuin Jyrki Kangas”, Härmälä toteaa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu mittava tavoite: 15 miljoonan kuution lisäys Suomen hakkuisiin. Myös Metsähallitus aikoo osallistua tähän urakkaan.

”10–15 prosenttia päästään hakkuissa ylöspäin, mutta ei varmasti paljon sen enempää – meillä ei ole unohdettuja palstoja. Olisi hullua ja vastuutonta, jos Metsähallitus lähtisi eri suuntaan kuin koko maa. Biotalous tarvitsee raaka-ainetta, ja me haluamme olla siinä mukana.”

Metsähallituksen vuotuisen kestävän hakkuun määrä on noin kuusi miljoonaa kuutiota.

Sadantuhannen kuution alueellisesta lisäyksestä väännettiin äänekkäästi peistä viime keväänä, kun Kainuun luonnonvarasuunnitelmaa tehtiin. Luontojärjestöjen kannanotot olivat niin kriittisiä, että vuoropuhelu alkoi kuulostaa metsäkriisin lähtölaukaukselta. Kyteekö Kainuussa uusi metsäsota?

”Toivottavasti ei. Valtaosa suunnitelmaan annetuista lausunnoista oli myönteisiä”, Härmälä muistuttaa. ”Kriittiset lausunnot tulivat luonnonsuojelujärjestöiltä ja elykeskuksen ympäristöosastolta.”

Kainuun elykeskus antoi valtion maiden käyttösuunnitelmasta Metsähallitukselle suorasukaista palautetta. Se vaati muun muassa, että virkistysmetsien luonnontilaiset alueet on siirrettävä talouskäytön ulkopuolelle. Kainuun elykeskus on aiemmin tehnyt muun muassa tutkintapyynnön poliisille Metsähallituksen hakkuista liito-oravan vuoksi.

Härmälä myöntää, että asetelma on erikoinen. ”Tämä on osa sitä samaa ongelmaa, kun valtion viranomaiset valittavat toistensa päätöksistä ja tukkivat oikeusistuimia.”

Hän toivoo, että hallituksen byrokratiatalkoissa saadaan muutosta tähänkin asiaan.

”Luonnonvara-asioissa puhevallan käyttäjiä on aika paljon. Käytetään ristiriitaisia puheenvuoroja, ja kaikki esiintyvät valtion nimissä. Eihän tämä pidemmän päälle ole kestävää.”

Härmälä haluaa, että valtion maiden luonnonsuojelun päätavoitteeksi otetaan laadun kehittäminen. Sen sijaan suojeltu pinta-ala ei enää nopeasti kasva, hän linjaa.

”Siihen ei ole tarvetta eikä mahdollisuuksia, että haalitaan koko ajan lisää hehtaareja. Joitain poikkeuksia on, esimerkiksi soidensuojeluohjelma ja täydennykset.”

Suojelun suhteen valtiolla on Härmälän mielestä kotitöitä rästissä. Esimerkiksi Kainuussa kiisteltiin hakkuista ja liito-oravista. Talouskäytössä olevien metsien liito-oravat on merkitty Metsähallituksen karttoihin, mutta sen sijaan kartoitettua tietoa ei ole siitä, kuinka paljon liito-oravia esiintyy viereisillä suojelualueilla. Härmälä haluaa nyt kattavat tiedot siitä, mitä suojelualueilla on.

”Suojelukeskustelu on paljon vahvemmalla pohjalla, jos tietoa on riittävästi.”

Metsähallitus on lanseerannut talousmetsä-sanan tilalle uuden käsitteen: monikäyttömetsä.

”Talousmetsä on liian yksipuolinen ilmaisu. Valtaosa suojelutoimistamme määrällisesti ja laadullisesti tehdään talousmetsissämme. Monimuotoisuuden suojelu ratkeaa niissä.”

Hanna Lensu

Avaa artikkelin PDF