Kortejärvi: Mikä on, kun ei männyn ja koivun viljely lisäänny?
”En väheksy hirvituhoja ja niiden riskiä ollenkaan, mutta iso vahinko tapahtuu, jos paikallisia mahdollisuuksia männyn ja koivun viljelyyn ei tunnisteta”, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Petri Kortejärvi.
”Metsänhoitoyhdistysten ja muiden metsäpalveluja tarjoavien tulisi ottaa enemmän etunojaa, jotta mäntyä ja koivua riittäisi paremmin”, Petri Kortejärvi kirjoittaa. Kuva: Markku Vuorikari29.8.202308:00
Rehevien maiden viljely kuusella on edelleen perusteltua, mutta kokonaisuutena kuusen osuus istutustaimista on noussut liian isoksi. Männyn ja koivun osuus on hieman noussut, mutta usein kuulee, että ne myydään loppuun jo istutusvuotta edeltävänä syksynä.
Saatavuuden parantaminen olisi helpoin tapa lisätä männyn ja koivun osuutta. Katseet kääntyvät taimituottajiin, mutta taimitarhat tuottavat taimia tilausten mukaan ja käytännössä tilaukset tulevat metsäalan organisaatioilta.
Metsänhoitoyhdistysten ja muiden metsäpalveluja tarjoavien tulisi ottaa enemmän etunojaa, jotta mäntyä ja koivua riittäisi paremmin. Asiaa ei helpota se sinänsä hyvä käytäntö, että uudistamisesta ja sen puulajista tehdään kaupat yhä useammin jo puukaupan tai puukaupan kilpailutuksen yhteydessä. Vaikka näin saadaan parempi käsitys siitä, paljonko kuusentaimia tulee tilata, yleensä vasta hakkuun ja muokkauksen jälkeen voidaan maalaji ja juurikääpä ottaa kunnolla huomioon uudistamisen suunnittelussa.
Muokkauksessa on siirrytty hyvin perustein mätästykseen, joka toimii varsinkin kuusenviljelyssä erinomaisesti. Kokemukset äestyksestä ja männyn konekylvöstä ovat vanhastaan huonoja hiemankin rehevämmillä pohjilla. Nämä kokemukset ovat kuitenkin pääosin ajalta ennen varhaisperkauksen vakiintumista. Ensimmäinen perkaus tehtiin mäntyjen kannalta yleensä aivan liian myöhään. Nyt tiedetään paremmin: kylvömännikkö kannattaa perata jo neljäntenä kasvukautena ja joskus jo vuotta aiemmin.
Kuusta voi edelleen istuttaa äesjälkeen, jos haluaa. Suuri osa nykyisistä 20–40-vuotiaista viljelykuusikoista on istutettu äkeellä muokattuun pohjaan. Äesjälkeen syntyy myös koivua sekapuuksi, jota taitava metsänomistaja tai ammattimetsuri pystyy jättämään sekoitukseksi.
Nykyään ongelmana alkaa olla metsä-äestyksen saatavuus. Laikutus on korvannut metsä-äkeet monin paikoin, mutta laikutuksen muokkausjälki ei vedä vertoja äestykselle. Turvemaat ovat toki asia erikseen.
On kiistatonta, että joillakin alueilla runsas hirvikanta estää männyn ja varsinkin koivun viljelyn. Samaan aikaan Suomessa on kokonaisia pitäjiä, joissa hirvikanta on nykyään tasolla, joka mahdollistaa ainakin männyllä viljelyn.
En väheksy hirvituhoja ja niiden riskiä ollenkaan, mutta iso vahinko tapahtuu, jos paikallisia mahdollisuuksia männyn ja koivun viljelyyn ei tunnisteta.
Selvää on myös se, että eri alueiden hirvikantaa täytyy pystyä sääntelemään entistä tarkemmin. Riistahallinnolla on tässä suuri vastuu.
Metsäalan tulisi pystyä parempaan. Luonnonvarakeskus julkaisee tuulituhojen ja kirjanpainajan riskikarttoja, mutta hirvikannan ja hirvituhoriskin osalta vastaavaa ei tarjota. Metsä- ja riistaorganisaatioilla, Suomen metsäkeskusta unohtamatta, olisi mahdollisuus tuottaa parempaa paikallista tietoa puulajivalinnan tueksi ja metsänomistajien rohkaisuksi. Metsäammattilaiset pystyvät omalla alueellaan seuraamaan, onko taimikoiden sekapuuna olevia mäntyjä syöty ja missä määrin.
Vai onko niin, että metsänomistajalle mahdollisesti koituvaa pettymystä hirvituhosta pelätään niin paljon, että myydään mieluummin ratkaisua, jossa juurikäävän ja ilmaston lämpenemisen riskit realisoituvat varmasti?
Hirvikarkotteista on hyviä kokemuksia niin käytännössä kuin tutkitustikin. Lampaanmunuaisrasvasta valmistettu karkote ehkäisee taimien syöntiä tehokkaasti.
Ongelmia aiheuttaa se, että aine on (luonnollisesti) rekisteröity kasvinsuojeluaineeksi. Metsurityönä ja reppuruiskulla tehtävä levitys on kallista, ja työn tekijätkin taitavat loppua kesken.
Nykysäännökset estävät kasvinsuojeluaineiden levittämisen ilma-aluksesta, ja lisäksi karkote tulee myyntiluvan mukaan levittää vain suojattaviin taimiin.
Nämä seikat estävät droonien käytön karkotteiden levittämisessä. Mitään järkiperustetta kiellolle ei ole. Nykyaikaisilla drooneilla pystyy moneen. Suomessa jo toteutetaan boorilannoitusta kuormaa kantavilla drooneilla.
Toivon, että uusi maa- ja metsätalousministeri raivaa hirvikarkotteen lentolevittämisen esteet. Se olisi mainio konkreettinen teko sääntö-Suomen purkamiseksi.
Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
