Hirvivahingot yli sata miljoonaa euroa vuodessa

Hirvet aiheuttavat metsissä jopa 50 miljoonan euron vuosittaiset tuhot. Kuva: Markku Vuorikari

Toistuvat tuhot männyntaimikoissa ovat pakottaneet metsänomistajat viljelemään kuusta. Kuva: Pekka Fali

Suuren hirvikannan kustannus suomalaiselle yhteiskunnalle on yli sata miljoonaa euroa vuodessa. Siitä puolet on metsävahinkoja.

Hirvien aiheuttamista kustannuksista on kiistelty viime vuosina. Keskustelua on haitannut virallisen tiedon puute. Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti kustannuksia vuonna 2005 arvioidessaan silloista hirvikannan säätelyjärjestelmää.

Tuolloin suuren hirvikannan aiheuttamien kustannusten arvioitiin olevan vuoden 2017 rahanarvoksi muutettuna 154–211 miljoonaa euroa.

2000-luvun alussa hirvikanta oli suurempi kuin nykyään. Tuolloin hirvionnettomuuksia tapahtui enemmän ja niissä kuoli ja loukkaantui enemmän ihmisiä.

Liikenneviraston mukaan viime vuoden hirvionnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 63,5 miljoonaa euroa.

Onnettomuuskustannuksien lisäksi hirvi aiheuttaa liikenteessä muita kustannuksia muun muassa riista-aidoista, liikennemerkeistä ja riistasilloista. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan riista-aitoja on tällä hetkellä hieman yli tuhannella tiekilometrillä.

Riista-aitoja tehdään jatkuvasti lisää. Aidan rakentaminen molemmin puolin tietä maksaa ministeriön mukaan 20 000–30 000 euroa tiekilometriltä. Kustannuksiin vaikuttavat paitsi materiaalit, myös maaperä ja maaston mäkisyys.

Investointeja kasvattavat liittymät, hirviaitojen huoltoaukkojen portit sekä mahdollinen näkemäalueen raivaustarve.

Aitojen rakentamisen lisäksi niitä pitää myös kunnostaa. Vuotuiset kunnossapitokustannukset ovat keskimäärin 150 euroa tiekilometriltä. Kunnossapitokustannus ei sisällä mahdollista aidan peruskunnostusta 20–30 vuoden kuluttua rakentamisesta.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Ari Nikulan mukaan metsänomistajille maksettavat taimikoiden hirvituhokorvaukset voi kertoa noin kymmenellä, jotta päästään taimikoiden vakavien kokonaistuhojen suuruusluokkaan.

"Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin mukaan taimikoiden vakavia tai täydellisiä tuhoja on vuosittain 21 000 hehtaarilla. Hirvikorvauksia on maksettu vuosittain 2 000–3 000 hehtaarille eli reilulle kymmenelle prosentille vakavista tuhoista", Nikula muistuttaa.

Nikulan mukaan 21 000 hehtaaria käsittää kaikkein vakavimmat tuhot, jotka olisi varmasti korvattu. Tähän päälle tulevat hirvien aiheuttamat taimikon laatua alentavat lievemmät tuhot, joita on inventoinnin mukaan ollut vuositasolla 104 000 hehtaarilla.

Viime vuoden hirvituhoista maksettiin korvauksia 1,4 miljoonaa euroa. Näin ollen taimikoiden vakavat tuhot olisivat vähintään kymmenen miljoonan euron suuruusluokassa.

"Jos taimikoiden vakavien hirvituhojen lisäksi myös jäljelle jäävän puuston laatua alentavat tuhot otetaan huomioon, ollaan helposti suuruusluokassa 30–50 miljoonaa euroa vuodessa", Nikula arvioi.

Hirvivahinkojen pelossa istutetaan yhä useammin kuusta hirvelle mieluisten männyn tai koivun sijasta. Kuusi ei siedä mäntymetsien maapohjan kuivuutta, ja sen tuotos on karulla maaperällä huomattavasti mäntyä heikompi.

Juurikääpä on kuusimetsän omistajan pahin vihollinen. Se on yleistynyt vauhdilla ja aiheuttaa jo nyt vuosittain 45–50 miljoonan euron taloudelliset menetykset.

Suomet metsän kuusivaltaistuvat valtavalla vauhdilla, ja juurikäävän aiheuttamat taloudelliset vahingot tulevat väistämättä kasvamaan rajusti.

Nikula kertoo, että Ruotsissa metsätutkijat ovat tehneet simulaation, jonka mukaan 15 prosentin tuho taimikossa aiheuttaa noin sadan vuoden kiertoajalla peräti 40–45 prosentin kokonaistulojen menetyksen.

"Mielenkiintoista tutkimuksessa oli, että kasvun hidastumista suurempi tulojen menetys tulee laatuongelmista tukkipuuvaiheessa."

Suomessakin puhutaan jo tyvitukkien laatuongelmista, jotka johtuvat hirvistä. Kun hirvi syö männyn vuosikasvaimen, taimen sivuoksa ottaa vastuun kasvusta. Samalla runkoon syntyy mutka. Laatuvirhettä ei välttämättä näe tukkipuun pinnalta.

Nikula varoittaa, että jos tulevaisuudessa tukin hinnoittelussa käytetään tarkempia laatumittauksia, kuten röntgeniä, metsänomistajien tappiot tulevat kasvamaan.