Riistakolmioaineistoa hyödynnetään uudella tavalla – sitä yhdistetään lämpötila- ja lumensyvyysaineistoihin

Vuoden 2018 talvilaskennassa metsäjäniksen koko maan jälkitiheyden keskiarvo oli pienempi kuin 2010-luvulla keskimäärin. 

Suomen riistakannat ovat maailman seuratuimmat. Esimerkiksi riistakolmioiden laskentatuloksia on kerätty yli 30 vuotta.

Riistakolmiodatan ansiosta Suomessa voidaan tehdä tutkimuksia, jotka eivät olisi missään muualla mahdollisia, kehui tutkijatohtori Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta (Luke) Riistapäivillä Seinäjoella tammikuun puolessa välissä.

Riistakolmiodatasta ainutlaatuisen tekee aineiston kattavuus, sillä se kattaa koko maan. Kattavuuden ansiosta alueita voidaan vertailla keskenään.

Koska aikasarja on pitkä, paljastuvat todelliset ilmiöt.

"Ympäristö muuttuu voimakkaasti ilmastonmuutoksen ja metsien käsittelyn vuoksi. Riistakolmiodatan avulla voimme tutkia, miten riistalajit ovat ympäristön muutoksiin reagoineet. Voimme myös tehdä arvioita, miltä lajien tulevaisuus näyttää."

Melin on vasta aloittanut tehtävässään Lukessa, mutta alustavia tutkimustuloksia on jo saatu muun muassa riistakolmiodatan ja Ilmatieteen laitoksen lämpötila- ja lumensyvyysaineistoja hyödyntävästä tutkimuksesta.

Selvitystyön alla on muun muassa, onko metsäjänisten määrän ja lumipeitteen saapumisen välillä tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Ja jos on, onko ilmiö erilainen eri puolilla Suomea.

Melinin mukaan jo nyt on havaittu, että sekä lumipeite että siihen vaikuttavat muuttujat ovat negatiivisessa suhteessa jänisten määrään. Mitä vähemmän loka–joulukuun välillä on lunta ja mitä lämpimämpää silloin on, sitä pienempi on metsäjänisten määrä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kettujen ja jänisten lukumäärän suhdetta. Mitä enemmän on jäniksiä, sitä enemmän on myös kettuja. Vastaavasti pelkästään kettujen saalistuspaine ei yksin riitä kääntämään jäniskantaa laskuun.

Alustavasti samanlaisia tuloksia on saatu myös riekolta, sanoo Melin. Periaatteessa koko metsäisen Suomen alueella, kanta laskee edelleen voimakkaasti. Myös alueilla, missä soiden ojitukset ja riekon metsästys loppuivat vuosikymmeniä sitten.

Yksi tätä ilmiötä ajava tekijä näyttäisi olevan lumen vähyys loka–marraskuussa.