Laho vanha koulu, kattiloita työttömyyskorvauksella ja pohjoisen marjoja – tie nuoren naisen unelmasta menestyväksi yritykseksi vaati suunnatonta sitkeyttä

Ritva Kokko pitää Korpihillan puotia ja kahvilaa Posion Tolvalla joulun aikaan auki. Kuva: Sanne Katainen

Mielipide

15.12.201915:03

Kolumni

Mia Palokallio

Hämärtyvässä talvi-illassa Tolvan entisen kyläkoulun pihaan saapuvan on pakko pysähtyä hetkeksi ihastelemaan satumaata ympärillään: lumen kuorruttamaa takorautaporttia ja koristeellisia lyhtyjä, sinisessä hetkessä hehkuvaa kasvihuonetta.

Pian ovella helisee talon emännän, yrittäjä Ritva Kokon nauru ja pihalle pujahtaa punavalkoinen kissa.

Korpihilla Riisitunturin kansallispuiston kupeessa Posiolla on Ritva Kokon toteuttama unelma. Kahvila ja puoti ovat avoinna kesäisin ja talvella sesonkiaikaan, mutta talon perällä tehdään ympäri vuoden Korpihillan tuotteita: maankuulua Kuohuva kuusenkerkkä -juomaa sekä artesaaniherkkuja Lapin luonnontuotteista, hillahyytelöä, makusiirappeja ja marmeladeja.

Yläkerrassa on Ritva Kokon koti, joka oli viime vuonna Suomen kaunein koti -kisan finaalissa.

Kesäisin pihapiirissä on auki myös Mamsellin maalaispuoti, jossa on tarjolla paikallisia herkkuja, maalaisromanttisia lahja- ja sisustusesineitä sekä valikoima vanhoja aarteita.

Yritys tähyää nyt vahvasti tulevaan ja valmistelee laajennusta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Mennään tarinan alkuun. Kokon unelman toteuttaminen on vaatinut suunnattomasti sisua, työtä ja intohimoa. Sitkeyttä.

Joku selittämätön kaipuu veti Ruotsissa syntynyttä ja Etelä-Suomessa kasvanutta Kokkoa jo nuorena tyttönä pohjoiseen. Ensin piti vaan keksiä, millä saada elanto.

Lukion jälkeen Kokko ehti lähteä opiskelemaan metsätalousinsinööriksi. Ensimmäisen lukukauden hakkuukurssilla hän tajusi, ettei ala ollut hänen juttunsa.

”Isä oli vihainen: Kotiin et ainakaan jää norkoilemaan, hän sanoi”, Kokko hymyilee.

Nuori nainen pääsi Euran herkkupalveluun töihin ja sieltä hotelli- ja ravintola-alan kouluun Tampereelle. Opinnäytetyönsä Kokko teki suomalaisesta maaseutu­lomasta ja täyden palvelun luontomatkailuyrityksestä Korpihillasta.

”Yhtenä yönä ajatus sitten syttyi: että jos olisi oma yritys, joku vanha koulu, jossa olisi ruokaa ja matkailupalveluita.”

Kokko soitteli Taivalkoskelle ja Kuusamoon ja kyseli vanhoja kouluja.

Tolvan kyläkoulu löytyi Posiolta, Riisitunturin kupeesta. Kokon veli perheineen osti sen ja sisarukset alkoivat yhdessä kunnostaa koulua.

Talo oli kuitenkin huonommassa kunnossa kuin oli kuviteltu. Vesiputki oli hajonnut ja iso osa taloa piti purkaa. Veljen perhe ei voinut asua talossa, sillä heidän poikansa on astmaatikko.

Niinpä Kokko jäi taloon yksin. Kun yläkerran asuntoon alettiin tehdä pintaremonttia, muovimaton alta paljastui kosteusvaurio.

Kokko asui alakerrassa puoli vuotta pulpettien keskellä, kun yläkerrassa oli lattiat auki. Alakerran remonttiin eivät rahat enää riittäneet. Sielläkin kaikki lattiat ja iso osa seinistä piti purkaa.

Moni olisi luovuttanut, vaan ei Ritva Kokko. ”Minulle ei ollut vaihtoehtona hylätä paikka. En tajunnut, että kaupan olisi voinut purkaa”, hän naurahtaa nyt.

Kokko sai kuitenkin kunnalta hiukan korjausavustusta ja isä tuli apuun: teki lattioita naapurin miehen kanssa.

Remonttien keskellä piti miettiä yrittämistä. Kokko lähti luonnontuotekurssille opettelemaan marmeladien ja siirappien tekoa. Hän hankki työttömyyskorvauksilla kattiloita, keitteli marjoista ja yrteistä herkkutuotteita ja myi ne torilla.

Vuonna 1999 Kokko alkoi tehdä marjamarmeladeja posiolaiselle Pentikille. Yhteistyötä kesti seitsemän vuotta, kunnes oli aika jatkaa omillaan. ”Anu Pentik kannusti minua yrittäjäksi”, Kokko kiittelee.

Tuotekehityksen ja markkinoinnin ohella Kokko kunnosti ja sisusti Korpihillaan puotia ja kahvilaa. Romanttiseen sisustusmakuun sopivia vanhoja antiikkihuonekaluja ja kristallikruunuja löytyi kirppiksiltä.

Monen asian olisi voinut tehdä helpommalla ja halvemmalla, varsinkin, kun rahasta oli tiukkaa. Mutta Kokko ei ole halunnut tehdä asioita niin.

”Olen aina halunnut tehdä omalla tyylillä ja visiolla. Vaikka rahaa ei ole ollut paljon, olen yrittänyt tehdä kaiken niin hyvin kuin voin.”

Sitten Kokko löysi kumppanin rinnalleen. Markku Kallinen tuli jakamaan työtä ja unelmaa. Vaikka tuo parisuhde on nyt historiaa ja kummallakin uudet kumppanit, he jatkavat yhdessä työtä Korpihillassa. He myös pystyvät puhumaan asioista avoimesti.

Vuosituhannen alkupuolella Kokko ja Kallinen lähtivät likööri- ja marjaviinikurssille ja kehittivät Kuohuva kuusenkerkkä -juoman. Juoma palkittiin vuonna 2005 Suomen parhaana juomana.

Alkoholittoman juhlajuomansa kanssa Korpihilla oli tuolloin edelläkävijä. Nyt alkoholittomia juhlajuomia tekevät muutkin. Samoin Kokon aloittaessa ei oikein kukaan uskonut luonnontuotealaan ylipäätään. Nyt luonnontuotealan yrittäjiä on paljon.

Samaan aikaan pariskunta pyöritti kahvilaa: Kokko hyöri keittiössä ja Kallinen kahvilan puolella.

Kallinen sanoo nauttineensa siitä ajasta, kun kahvilassa kävi väkeä vielä vähän. Monet asiakkaat tulivat hänelle tutuiksi. ”Ehti lämmittää uuneja ja jutella ihmisten kanssa.”

Pian pariskunnan elämä oli yhtä oravanpyörää. Töitä oli niin paljon, että yläkertaan suunnitellun oman kodin remontti kesti seitsemän vuotta ja kodin virkaa toimitti pari yläkerran huonetta.

Tuotanto ja kahvila toimivat samassa keittiössä. ”Pidettiin kahvilaa auki päivällä ja yöllä tehtiin tuotteita”, Kokko kuvaa.

Laajentaminen oli välttämätöntä, ja hommaan ryhdyttiin viitisen vuotta sitten. Mutta eihän se mennytkään ”kuten Strömsössä”: Seinästä löytyi lahoa ja puoti ja keittiö piti purkaa kokonaan.

Samoihin aikoihin Kokon isä kuoli äkillisesti. ”Tuntui, ettei elämässä ollut valoa näkyvissä.”

Mutta oli pakko mennä eteenpäin.

Kumpikin puursi töitä, mutta parisuhde ei tuntunut enää hyvältä.

”Kummallakaan ei ollut hyvä olla toisen kanssa”, Kokko toteaa ja Kallinen nyökyttelee.

He päättivät erota sovussa. Työ jatkui, parisuhde ei.

Kallinen löysi vaimon ja samalla perheen Rovaniemeltä ja Kokko uudelleen nuoruudenrakkautensa Juha Virtasen. Tällä hetkellä mies on vielä töissä muualla, joten yhteinen elämä on kahdessa paikassa.

Katse on kuitenkin eteenpäin. Kokon Korpihillassa on nyt kaksi liiketoimintaa: tuotteet ja kahvila puoteineen ja niitä lähdetään kehittämään eri suuntiin.

Kuvio selkiyttää ja auttaa keskittymään omaan tekemiseen ja sitä kautta helpottaa jaksamista. ”Väsytettiin itsemme tekemällä”, Kokko hymähtää.

Juomatuotannolle on löydetty sopivat tilat Tervolasta. Tuotanto siirtyy sinne kevään aikana, Kallinen työskentelee siellä tuotantovastaavana.

”Samalla voidaan kasvattaa tuotantomääriä ja pystytään vastaamaan markkinoiden kysyntään paremmin”, Kokko toteaa.

Hänellä on visioita juomatehtaan kehittämiseksi. ”Yrittäminen on sellaista, että sitä joko on tai ei. Täytyy olla halua kehittää toimintaansa koko ajan.”

Sopivaa paikkaa tuotannolle on etsitty pitemmän aikaa, ja välillä Kokko oli jo hiukan epätoivoinen. Hänelle on tärkeää, että tuotteet tehdään maalla ja pohjoisessa, jos mahdollista. Tervolassa tämä toteutuu.Korpihilla on otettu kunnassa innokkaasti vastaan.

Posion Tolvalla Kokko jatkaa tuotekehittelyä ja pienempää tuotantoa. ”Sitten on mahdollista ottaa tuotantoon myös sellaisia tuotteita, jotka ovat nyt jääneet hyllylle, kun ei ole ollut aikaa ja kapasiteettia tehdä niitä. Vaikkapa suklaita ja marmeladeja.”

Kokko haluaa kehittää paikkaansa edelleen myös luontomatkailuyrityksenä. Matkailun kannalta sijainti Riisitunturin kansallispuiston kupeessa on hyvä. ­Keväthankien hohtaessa latu Riisitunturin majalle lähtee Korpihillan pihasta.

Viime aikoina kansainväliset valokuvaajat ovat kiinnostuneet Riisitunturin upeista maisemista. Myös kansallispuistobongareita liikkuu yhä enemmän.

Kokolla on mielessä myös pienimuotoisen majoitustoiminnan aloittaminen. ”En halua massamatkailua. Aina kun jossain on paljon väkeä, jotain on liian vähän”, Kokko toteaa.

”Tämä paikka on tärkein.”

Tolva. Sukututkimuksen ja MyHeritage-sivuston avulla Kokko on löytänyt omat, syvät sukujuurensa Tolvalta, suoraan alenevassa polvessa.

”Vuonna 1739 syntynyt kantaäitini, Dorothea Määttä, syntyi täällä Tolvan kylällä, marjasti samoilla mailla kuin minäkin ja kasteli saman Kitkajärven rannalla varpaita kuin minäkin. Minä vain lähes kolmesataa vuotta myöhemmin.”

Korpihillan kahvila Riisitunturin kupeessa Posion Tolvalla on avoinna joulun aikaan. Aukioloajat: korpihilla.fia