Auton ostotuki remonttiin

Autokanta vanhenee Suomessa vauhdilla. Se oli suuri yllätys poliitikoille. Kaikki ne toimenpiteet, joita suurella huolella on valmisteltu ja sitten tämä.

Tällaiselle tavantallaajalle, jolla autot ovat aina niitä parintonnin ropposia, on ihan turha tulla tarjoamaan sähköautojen veroaleja tai romutuspalkkioita. Uusiin autoihin kohdistetut tuet eivät auta meitä millään muotoa. Ne hyödyt menevät niille, jotka muutenkin uuden auton ostaisivat.

Polttoaineiden hintojen korotukset tekevät hallaa juuri niille, jotka vanhoilla autoilla ajavat. Täällä kehäkolmosen ulkopuolella kun töihin ja kauppaan on pakko mennä omalla autolla. Ihan sama, kuinka joukkoliikennettä tuetaan. Meillä ei kotiportailta pääse kuin lumihankeen, ja julkiset kulkevat aamulla yhteen ja illalla toiseen suuntaan.

Ensimmäinen askel, mitä päättäjien kannattaa tehdä, on siirtää palkkiot käytetyn auton ostajalle. Kun seuraavan kerran saan kaavittua pari tonnia autoon, romutan entisen ja ostan neljällä tonnilla neljä tai parhaassa tapauksessa jopa kahdeksan vuotta uudemman.

Uusien autojen ostoon tarvitaan paljon enemmän kuin parin tonnin alennuksia, jos niistä halutan tehdä kaikkien ulottuvilla olevia.

Polttoaineista luopumisesta on tällä autokannalla turha haaveilla siihen tahtiin kuin nyt on linjattu.

Joku oikeasti kuvittelee meidän kaikkien nykykustannuksilla ja hinnoilla pystyvän luopumaan fossiilisista poltto­aineista parinkymmenen vuoden tähtäimellä. Tuotekehittelyä pitäisi kyllä siirtää käytettyjen autojen muokkaamiseen ja tukia kohdentaa ihan toisella lailla, jos tuollaisia utopioita mielitään toteuttaa.

Porkkanaa eikä keppiä päättäjät hyvät. Sitä parin tonnin sähköautoa odotellen.