Maaseudun villimpi puoli voi yllättää urbaanin

MIA SAVONEN 

K-15

Elämä maaseudulla voi järkyttää herkimmät kaupunkien kasvatit. Elämän eläimellinen puoli kun saattaa maalaismaisemassa rävähtää suoraan silmien eteen. Luonnosta vieraantuneelle se voi äkkiseltään olla liikaa.

Tästä kertoo netin keskustelupalstalta bongattu tarina, joka saattaa jopa olla tosi. Nimetään tarinankertoja vaikkapa Maijaksi.

Maalla asuvan, hevosia pitävän Maijan naapuriin muutti perhe kaupungista. Pian uusien naapureiden asetuttua Maijan perheen postilaatikkoon ilmaantui viestilappunen, jossa luki: ”Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee elintään kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pienimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxx.”

Maija mykistyi eikä tiennyt mitä tehdä. Lähettäisikö takaisin lappusen, soittaisiko vai menisikö ihan käymään? Vai pitäisikö pitää puhuttelu tuhmalle ruunalle? Mahtavat uudet naapurit kesällä järkyttyä, kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä.

Naapurisovun nimissä Maija päätti keskustella asiasta.

”Naapurin luo kävelessäni aloin ajatella, että tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa kalusta. Alkoi naurattaa niin, että oli pakko kääntyä takaisin kotiin. Kävin sitten vaan heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruun joka kerta sen nähdessään. Tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka.”

Naapurin emäntä oli kuitenkin tosissaan ja palasi asiaan. Lapset olivat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille, että kyseessä on umpisuoli. ”Hän sanoi ilmoittavansa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena.”

Lopulta pihaan kurvasikin mustamaija ja kaksi poliisia. ”Vähän huvittuneena ehdin ajatella, että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla.”

Kävi ilmi, että naapuri oli toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. Poliisi ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt, että kyseinen irstailija on eläin. Niinpä partio tuli paikalle siinä käsityksessä, että talon isäntä siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan.

Naapurilta saatu kirjelappunen oli onneksi tallessa ja Maija näytti sitä poliiseille. ”Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana. Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa ja palattuaan totesivat vain, että asia on kunnossa.”

Ehkäpä kaivattaisiin urbaaneimmille maallemuuttajille ihan omaa opasta, joka valmentaisi heitä kohtaamaan maaseudun villimän puolen.

Mia Palokallio