Määttä: Kuntaliitoksissa vain rajalliset julkisen talouden säästömahdollisuudet

Valtionvarainministeriön arvion mukaan kuntien määrän vähenemisellä on julkisen talouden vahvistamispotentiaalia noin 30–220 miljoonaa euroa riippuen yhdistymisten laajuudesta ja määrästä. Ylen 10.9. julkaiseman haastattelun mukaan 220 miljoonan euron laskelma perustuu alle 10 000 asukkaan kuntien määrän vähenemiseen. Tätä suurempien säästöjen arvioidaan syntyvän, jos samalla yhdistetään palveluita, hyödynnetään tekoälyä ja tehdään investointeja yhdessä.

Olemme Pohjois-Savon liitossa tarkastelleet vuoden 2027 ennakollisia valtionosuuslaskelmia alle 10 000 asukkaan kuntien osalta. Tulos on kiinnostava.

Valtio maksaa vuoden 2027 ennakkolaskelman mukaan kunnille valtionosuuksia ja veromenetysten korvauksia yhteensä noin 4,1 miljardia euroa. Tästä alle 10 000 asukkaan kuntien osuus on noin 841 miljoonaa euroa eli 20,5 prosenttia.

Näiden kuntien 1,75 miljardin euron laskennallisista kustannuksista 84 prosenttia on kuntarajaneutraaleja. Loputkaan eivät kuntaliitoksessa automaattisesti katoa, vaan suuri osa lasketaan uudelleen uuden kunnan ominaisuuksien perusteella.

Palvelujen tarve, ikärakenne ja pitkät etäisyydet eivät katoa. Siksi kuntarajan poistaminen ja kustannuksen poistaminen ovat kaksi eri asiaa.

Alle 10 000 asukkaan kunnissa asuu noin 845 000 ihmistä eli 15 prosenttia suomalaisista. Pelkästään seitsemällä suurella kaupunkiseudulla asuu 57 prosenttia Suomen väestöstä.

Jos todella etsimme kuntasektorilta satojen miljoonien eurojen tuottavuushyötyjä, miksi keskustelun päähuomio olisi kuntien lukumäärässä?

Valtiovarainministeriö nostaa suuremman säästöpotentiaalin lähteiksi palvelujen uudistamisen, tekoälyn hyödyntämisen ja investointien paremman koordinoinnin.

Siinä meidän pitäisi olla kunnianhimoisia. Kaikissa kunnissa.

Perusopetus havainnollistaa hyvin, miksi yksikkökustannusten ja kokonaiskustannusten erottaminen on tärkeää. Kunnat käyttivät vuonna 2025 esi- ja perusopetukseen noin 7,4 miljardia euroa. Perusopetuksen nettokustannus oli keskimäärin noin 12 500 euroa 7–15-vuotiasta kohden ja alle 2 000 asukkaan kunnissa noin 17 000 euroa.

Kaikkien 197 alle 10 000 asukkaan kunnan esi- ja perusopetuksen nettokustannukset ovat yhteensä noin 1,2 miljardia euroa eli 16–17 prosenttia koko maan kustannuksista.

Korkea kustannus oppilasta kohden ja kokonaiskustannus ovat eri asioita. Jos tavoittelemme suuria euromääräisiä tuottavuushyötyjä, uudistumista tarvitaan kaikissa kunnissa.

Julkisen talouden haasteisiin pitää vastata ennen kaikkea uudistamalla toimintatapoja ja parantamalla tuottavuutta kaikissa kunnissa. Digitalisaatio, tekoäly, kuntien yhteistyö ja myös etäopetuksen sääntelyn uudistaminen tarjoavat tähän mahdollisuuksia. Tavoitteena tulee olla saavutettavat ja yhdenvertaiset sivistyspalvelut.

Kunta on alueensa elinvoiman ja osallisuuden moottori. Siksi kuntaliitoksissa on laskettava säästöjen lisäksi myös se, mitä voidaan menettää: lähidemokratiaa, yhteisöllisyyttä ja paikallisiin vahvuuksiin perustuvaa kasvua.