Arvot vai Brexit?
26.7.201902:00
Suomen EU-puheenjohtajuus on saanut EU-parlamentissa hyvän vastaanoton. Pääministeri Rinteen esiintyminen viime viikon täysistunnossa Strasbourgissa oli linjaltaan vakuuttava ja selkeä. Ilmastomuutoksen hallinta, kiertotalous ja EU:n yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen kirkas puolustus vastaavat hyvin parlamentin suuren enemmistön ajattelua ja toiveita.
Myös Suomen ministereiden esiintymiset valiokunnissa ovat sujuneet vakuuttavasti ilman yhteenottoja tai kompasteluja. Ministerimme nauttivatkin jo valmiiksi positiivisesta Suomi-kuvasta, joka on rakentunut 25 jäsenyysvuoden aikana.
Suomea pidetään luotettavana toimijana, teknologia- ja ympäristöasioiden edelläkävijäyhteiskuntana, joka huolehtii lapsista ja nuorista.
Mistä Suomen puheenjohtajuuskausi lopulta tullaan muistamaan? Puheenjohtajuuskauden kunnianhimoisesta ohjelmasta vai jostain ihan muusta?
Suomi on ensimmäinen puheenjohtajamaa, joka on nostanut ohjelmassaan EU:n yhteisten arvojen vaalimisen vahvasti esille. Kaikki eivät tästä pidä ja vihaisia kommentteja on jo tullut muun muassa Unkarin hallitsevan Fidez-puolueen suunnasta.
Paluu juurille on kuitenkin välttämätöntä. Vallan väärinkäyttö ja riski demokraattisten instituutioiden heikkenemisestä ovat edelleenkin läsnä Euroopassa. Jos unioni ei puutu oikeusvaltion loukkauksiin, kansalaisoikeuksien rajoittamiseen tai rehottavaan korruptioon omassa kotipesässään, on se epäuskottava neuvoessaan muita.
Raha on vahva konsultti myös unionissa. Rakennerahastoista saadut tuet ovat monen jäsenmaan kohdalla neljä prosenttia kansantuotteesta. Jos näiden rahojen saamisen ehtoihin kirjataan oikeusvaltionormien kunnioitus, lähtee todellinen muutos liikkeelle. Kun raha seuraa arvoja, on arvopolitiikallakin aito uskottavuus.
Mutta päätöksenteosta ei tule helppoa, kun sanoista siirrytään tekoihin. Syytettyjen penkille istutetut eivät tyydy rooliinsa, vaikka mekanismit olisivat kuinka tasapuoliseksi laadittuja. Suomi tulee saamaan oman osansa kurasta, kuten jo nyt on nähty.
Suomen puheenjohtajakausi voi jäädä historiaan myös aivan muista asioista kuin EU:n arvojen puolustamisesta. Kun brittikonservatiivit valitsivat puheenjohtajakseen Boris Johnsonin, on Britannian sopimuksettoman EU-eron riski kasvanut moninkertaisesti.
Lokakuun viimeisestä päivästä voi tulla Suomen puheenjohtajakauden tärkein päivä. Pääministeri Johnsonin puheet Britannian EU-eron toteuttamisesta lokakuussa ovat yksiselitteisiä ja edessä voi olla turbulenssia, kun vuosien populistiset EU-puheet tulevat maksettavaksi.
On viisaampaa varautua Britannian lähtöön ilman sopimusta kuin toivoa pöydällä olevan sopimuksen hyväksymistä tai uutta kansanäänestystä brittien EU-jäsenyydestä.
Jos lokakuu päätyy sekasortoon, on sillä dramaattisia vaikutuksia paitsi Iso-Britannian talouteen myös Euroopan talouteen. Epäselvyys kaupan pelisäännöissä, tavaroiden, palvelujen ja ihmisten liikkumisessa on asia, jota emme yhtään kaipaa, mutta joka voi tulla Suomen ratkaistavaksi.
Toivon hartaasti, että Suomen kolmas puheenjohtajakausi muistetaan arvojohtajuudesta eikä Britannian sekasortoisesta EU-erosta.
Arvojen nostamisessa EU-politiikan keskiöön voi Suomi jättää nimensä pysyvällä tavalla historiaan. Mikä nyt on vaikeata, tullaan myöhemmin historiankirjoituksessa pitämään kunniakkaana ja välttämättömänä.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).
Mistä Suomen puheenjohtajuuskausi lopulta tullaan muistamaan?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
