Lukijalta: Hiilitaselaskennassa kymmenen prosentin virhe ei ole todennäköinen

Taimikkoa hoitamassa. Kuvituskuva. Kuva: Johanna Kokkola

Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus (29.8.) maankäyttösektorin hiilitaselaskelmien seurantajärjestelmän kehittämisestä antaa erinomaisen esimerkin siitä, miten haastavaa on viestiä tiedon epävarmuuksista ilman, että samalla tulee rapauttaneeksi yleisön luottamusta tutkimusta ja tiedettä kohtaan.

Kirjoituksessa kerrotaan Luken johtavan tutkijan Samuli Launiaisen esittelemästä havainnollistuksesta, jonka mukaan maaperän hiilitaseen laskenta on varsin herkkä syöttötiedon tai hajotusnopeuden epävarmuuksille. Kymmenen prosentin virhe johtaisi hänen mukaansa viiden miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin muutokseen hiilitaseessa.

Launiaisen käyttämässä lähestymistavassa on kyse tutkimuksen piirissä tavallisesta herkkyysanalyysista, jossa laskentaan syötettävää tietoa muutetaan kymmenen prosenttia, jolloin nähdään, miten herkkä laskennan tulos on suhteessa syöttötiedon epävarmuuteen. Launiainen ei ottanut kantaa sen puolesta, että kymmenen prosentin virhe syöttötiedoissa olisi todennäköinen.

Tieteen yritykset viestiä tiedon epäluotettavuudesta ovat usein alttiita sille, miten media ja muut viestintää harjoittavat toimijat käyttävät tiedeyhteisön viestejä.

Pääkirjoitus tarjoaa esimerkin tästä alttiudesta viestin vääristymiseen. Siinä kymmenen prosentin epätarkkuus mainitaan jo mahdollisena virheenä. Asiayhteydestä ei käy selvästi ilmi, että kyse on menetelmällisestä herkkyysanalyysista, ei virheen todennäköisyydestä.

Ihmisen tavalle ottaa vastaan tai hyljeksiä tietoa on luonteenomaista kelpuuttaa ja vahvistaa ennen muuta omaa aiempaa ajattelua tukevia viestejä. Siksi on luultavaa, että merkittävä osa lehden lukijakunnasta on pääkirjoituksen lukemisen jälkeen aiempaa alttiimpia pitämään merkittäviä virheitä metsän maaperän hiilitaselaskelmissa todennäköisinä.

Maankäyttösektorin hiilitaselaskelmien kaltaisia, intresseille herkkiä ja edunvalvontajärjestöjen vaikuttamisyrityksille alttiita aiheita käsiteltäessä median tulisi olla erityisen huolellinen siinä, miten asiat ilmaistaan tarkasti ja täsmällisesti ilman, että yleisön luottamus tieteen edistymiseen uhrataan käyteaineeksi intressipiirien pyrkimyksille.

Edunvalvontajärjestöjen on helppo jatkaa siitä, mihin pääkirjoitus jäi. Kun yleisön luottamus tutkittua tietoa kohtaan on heikentynyt, voidaan median tarjoamista tiedonmuruista poimia kätevästi käyttöön ne, joiden avulla oman intressipiirin pyrkimyksiä on tehokkainta edistää. Silloin kestävä ja vastuullinen luonnonvarojen käytön toteutus nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi on lykätty jälleen muutaman valinnan kauemmaksi tulevaisuuteen.

Juho Aalto

MMT, Hyytiälän metsäaseman johtaja

Helsingin yliopisto