Yliö: Metsämme pursuavat luonnontuotteita – miksi niistä ei synny enemmän liiketoimintaa?

Mahlan keruuta. Kuvituskuva. Kuva: Rami Marjamäki

Suomen metsissä on laaja, jopa vuosittain uusiutuva ja suurelta osin hyödyntämätön luonnontuotteiden raaka-ainepotentiaali.

Kuka tahansa voi kerätä metsistä jokaisenoikeudella muun muassa marjoja ja sieniä. Metsänomistaja voi lisäksi kerätä ja myydä metsästään esimerkiksi mahlaa, kerkkiä tai puissa kasvatettavia erikoissieniä. Vaihtoehtoisesti hän voi sopivaa korvausta vastaa luovuttaa näiden keruuoikeuden alan yrittäjille.

Luonnontuotteita hyödyntämällä metsänomistaja voi monipuolistaa metsiänsä käyttöä ja saada puun myynnin rinnalle muita tulonlähteitä.

Luonnontuotteista voitaisiin jalostaa perinteisten mehujen ja jauheiden lisäksi uudenlaisia arvotuotteita, kuten biovahoja tai -öljyjä. Kosmetiikka- ja lääketeollisuus ovat jo havainneet luonnontuotteiden arvon.

Orastavaa kysyntää siis on, mutta arvoketjuun tarvitaan uutta osaamista ja palveluita.

Luonnontuotteiden tarjonnan lisäämisen näkökulmasta metsänomistajat tarvitsisivat palveluita, joiden avulla luonnontuotteiden kasvattaminen ja myynti onnistuisivat yhtä helposti kuin metsänhoito ja puukauppa.

Yhtenä ratkaisuna markkinoille pääsemiseksi voisivat toimia luonnontuotetukut, jotka kokoaisivat pienet raaka-ainevirrat isommiksi eriksi markkinoille tai jatkojalostukseen.

Aktiivisia yrittäjiä ja heitä tukevia palveluntarjoajia tarvitaan myös arvoketjun seuraaviin vaiheisiin.

Erityisesti korostuvat yrittäjien tarve ymmärtää erilaisten kuluttajien tarpeet ja kehittää niihin vastaavia tuotteita. Markkinointi- ja liiketoimintaosaaminen ovat ratkaisevia arvotuotteiden ja niiden brändien kehittämisessä ja kysynnän kasvattamisessa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Myös vientiosaamista tarvitaan.

Arvotuotteiden kehitystyön tueksi tarvitaan myös sijoittajia, jotka jakavat uskon tulevaisuuden kehitykseen ja liikeideaan.

Päättäjien tulisi ymmärtää paremmin luonnontuotealan potentiaali metsien käytön monipuolistamisen, siitä saatavien lisäansioiden sekä kansantalouden arvonlisän kasvattamisen näkökulmista.

Luonnontuoteala ja sen mahdollisuudet ovat olleet jo pitkään puheiden ja strategioiden aiheena. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja muutoksen aikaansaamiseksi.

Yksi tällainen voisi olla suomalaisen luonnontuotealan visio, joka voisi tarkastella muun muassa seuraavia kysymyksiä: Kuinka paljon luonnontuotealan innovaatiot voisivat tuottaa kansantalouden arvonlisää Suomen biotalousstrategian viitoittamaan tavoitevuoteen 2035 mennessä? Miten alalle saataisiin investointeja? Mitä keinoja otetaan käyttöön raaka-aineiden tarjonnan vahvistamiseksi? Tarvitaanko luonnontuotealan kehitysloikkaan uusia, alan ulkopuolelta tulevia toimijoita?

Paljonko arvonlisää voisi vaikka vuoteen 2035 mennessä tulla biotalouteen luonnontuotealan innovaatioista, jos alaan investoitaisiin ja tahtotilaa löytyisi? Tarvitaanko luonnontuotealan loikkaan uusi alan ulkopuolelta tuleva toimija? Kosmetiikka- ja lääketeollisuus ovat jo mukana- muita?

Luonnontuotteiden hyödyntämisen esteitä ovat muun muassa suuret satovaihtelut ja luonnontuotteista poimijoille maksettu hinta.

Viime aikoina keskustelua on syystä leimannut ulkomaisten poimijoiden oikeudet. Poimijoiden ja koko tuotantoketjun kestävä toiminta onkin yksi ehdoton edellytys alan kehittymiselle.

Näiden tuotteiden hyödyntämisen haasteina ovat myös ainakin tuotannon edellyttämä pitkäjänteisyys, osaaminen ja logistiikka.

Johanna Kohl

ohjelmajohtaja

Mikko Kurttila

ohjelmajohtaja, johtava tutkija

Luonnonvarakeskus