Menestys saattaa yllättää

Mielipide

18.11.201601:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Voisiko Suomen talous kääntyä uuteen nousuun? Olisiko kuluva syksy käänteen aikaa? Voisiko meillä vihdoin mennä hyvin? Kysymykset kuulostavat yllättäviltä, sen verran pitkään taantumassa on kynnetty. Mutta on se vain uskottava. Paremmat ajat ovat käsillä.

Tilastokeskus on profiloitunut viime vuosina lähes tuomiopäivän profeetaksi. Sen verran tylyä proosaa se on julkisuuteen tykittänyt. Nyt virasto yllättyi varmasti itsekin kertomastaan. Teollisuustuotanto kääntyi vuoden pudotuksen jälkeen syyskuussa nousuun. Se oli yli kolme prosenttia elokuuta parempi. Ja mikä parasta, myös vientiteollisuus näyttää vihdoinkin ryhdistäytyvän.

Maakuntien ja koko Suomen veturiksi ponnistanut metsäteollisuus on edelleen tiukassa tikissä. Hyvään peesiin on noussut kemianteollisuus, jonka kasvu oli lähes 10 prosenttia. Turun telakoiden ja Uudenkaupungin autotehtaiden lisäksi teknologiateollisuudessa on orastavia toivon kipinöitä.

Kotimarkkinoilla rakentaminen on hurjassa vedossa. Vaikka pääkaupunkiseudun rakentamisen mielekkyydestä on oltu montaa mieltä, työllisyyttä timpurien touhu tukee.

Suomen kilpailukyky nousee nyt kohisten. Työmarkkinoiden nollaratkaisu ja työajan pidennys auttavat, etenkin kun monissa kilpailijamaissa kustannukset ovat lupaavassa laukassa.

Vaikka kansainvälinen ympäristö on epävakaa ja eettisesti kyseenalaisia ratkaisuja täynnä, talouden näkökulmasta se tuottaa myös dynamiikkaa. Venäjän ruplan nousu parantaa itäturistien ostovoimaa ja jopa Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin elvytys saattaa välillisesti hyödyttää myös joitakin suomalaisyrityksiä.

Tilanne on absurdi. Suomen talouden nousu ajoittuu taas poikkeuksellisen epävakaaseen kansainväliseen vaiheeseen.

Kun kasvu nyt kuitenkin on saatu oraalle, sitä olisi vaalittava kuin silmäterää. Työmarkkinaratkaisu, jossa vientiyritykset määrittävät palkankorotusten ylärajan olisi aivan välttämättä saatava aikaan. Olisiko vihdoin aika kypsä sille, että työmarkkinaosapuolten välille syntyisi aitoa luottamusta ja uudistumiskykyä. Kiky-sopimuksen vauhdilla voisi nyt tehdä muutakin. Se vaatisi joustamista kaikilta, kasvun oloissa myös työnantajilta.

Myös pääministeri Juha Sipilän hallituksen pitäisi taistella "parasta ennen" -päivämäärää vastaan. Työmarkkinapöytien rauhaa se ei uskalla häiritä, mutta paljon muuta olisi tehtävissä. Hirmuisen säädösviidakon karsiminen ja julkisen sektorin harkittu supistaminen ovat edelleen aivan yhtä tärkeitä kuin hallituksen aloittaessa.

Velkaantuminen olisi saatava taittumaan nopeasti. Nollakorkojen aika ei kestä ikuisesti. Yhdysvaltain koronnostot saattavat olla jo ovella. Samoja aikeita on muuallakin. Suomen olisi välttämättä painettava velkaantuminen laskuun ennen kuin korot euroalueellakin nousevat.

Jos kansainvälinen järjestys edes jollakin tavalla pysyy yllä, Suomella on lähivuosina mahdollisuus yllättää. Yli kahden prosentin kasvuun on täydet mahdollisuudet ja omin voimin lukemia olisi mahdollista kaunistella paremmiksi. Menestyminen on vaikeaa, mutta aivan mahdollista.