Ruokarauhaa kiivaaseen ilmastokeskusteluun

Suomen osuus kaikista maailman hiilipäästöistä on pieni muttei merkityksetön. Suomella on mahdollisuus toimia päästöjen vähennyksessä ja hiilensidonnassa edelläkävijänä.

Sitran parin vuoden takaisten laskelmien mukaan kunkin suomalaisen hiilipäästöistä 18 prosenttia muodostuu ruuasta, 20 prosenttia asumisesta, liikenteestä ja matkailusta 29 prosenttia ja kaikki muu kulutus vastaa lopusta eli 33 prosenttia hiilipäästöistä. Tarvitsemme joka päivä lämpöä torppaan ja kulkuvälinettä työmatkalle siinä missä ruokaakin, mutta tunteisiin käyvimmät ilmastokeskustelut meillä tunnutaan käyvän ruokapöydän äärellä.

Ruoka on muutakin kuin ilmastopäästöjä. Sen tärkein tehtävä on ravita meitä, auttaa jaksamaan ja ylläpitää hyvää oloa ja terveyttä. Ruokaan kytkeytyy myös paljon muuta kulutusta, työtä ja toimintaa, kulttuuria, intohimoja ja mielipiteitä.

MTK tilasi Envitecpolisilta selvityksen ruokien ravitsemuksesta suhteessa ilmastovaikutuksiin. Tarkastelutapa on uusi ja mielenkiintoinen. Aihe on ajankohtainen, sillä uudistuvissa ravitsemussuosituksissa ilmastoseikat tulevat olemaan entistä enemmän mukana.

Selvitys aiheutti keskustelua: Laskentatapa on monimutkainen, ja vastaavia selvityksiä on tehty vähän. Tiedot hiilipäästöistä oli pakko noukkia kansainvälisistä selvityksistä, sillä kotimaista tietoa ei toistaiseksi ole riittävästi.

Tehty selvitys oli oivallinen keskustelunavaus, josta voi tehdä myös armollisia johtopäätöksiä: Hyvän ruokavalion voi koostaa monella eri tavalla.

Ruoka puhuttaa. Osa tahtoisi tarjoilla pelkkiä kasviksia. Samaan aikaan ruokapöydän toisessa päässä protestoidaan, ettei armeija voi marssia kaalipirtelön voimalla tai että vanhemmat lähtevät barrikadeille, kun koululaiset pakotetaan syömään kasviksia kaikille yhteisenä kasvisruokapäivänä.

Kasvisruuan pilkkaaminen tai vähättely tuntuu hassulta, eikö kasviksien kasvattaja tai viljan puija ole tehnyt yhtä arvokasta työtä kuin maidon lypsäjä tai porsaan kasvattaja?

Koululaisille on vuosikymmeniä ollut tarjolla pinaattilättyjä kiertävässä ruokalistassa tai sitten keittiöstä on esiin kannettu ohrapuuroa, jonka kylkeen on lorotettu mehu­soppaa. Heräävätkö negatiiviset tunteet, kun kasvisruokaa tai lihattomuutta korostetaan tai tulee tunne, ettei saa enää itse valita mitä syö?

Osa eläinperäisiä tuotteita vähennettäviksi vaativista tahoista puolestaan vetää suomalaiseen ruokakeskusteluun surutta negatiivisia faktoja ulkomaisesta tuotannosta. Lihan ja maidon hyvät ominaisuudet, kuten erinomainen ravintosisältö, unohtuvat argumenteista kokonaan, tai niitä pidetään sivuhuomioina ympäristövaikutuksiin nähden.

Liha on monipuolista ruokaa, josta saa muun muassa rautaa, proteiinia ja tärkeitä B-ryhmän vitamiineja. Keskustelussa on helppo suoristaa mutkat ja ehdottaa ilmastosyihin vedoten esimerkiksi maidon tarjoilun rajoittamista julkisessa ruokailussa.

Harva populistisia heittoja viskelevä tulee miettineeksi, että samalla vietäisiin pois lautasilta ja laseista kaikki maidon arvokkaat ravintoaineet, osa suomalaista ruokakulttuuria ja valtava valikoima erilaisiin kuluttajien tarpeisiin kehitettyjä tuotteita sekä tuotantoketjun euroissa laskettavat taloudelliset ja työllistävät vaikutukset.

Korvaavia tuotteita löytynee, mutta esimerkki osoittaa sen, ettei keskustelu ole yksinkertaista. Ruoka on todella paljon muutakin kuin vain ilmastovaikutuksia. Julkisia tarjoomuksia määrittää myös rajallinen budjetti, jonka puitteissa on saatava aikaan maistuvaa ja ravitsemussuositusten mukaista ruokaa.

Suomalaiseen tuotantotapaan oleellisesti kuuluva nurmikierto lihan ja maidontuotannossa on mahtava juttu, jota kannattaa korostaa yhä uudelleen. Eläinten hyvinvoinnissa Suomi on mallimaa. Unohtaa ei sovi myöskään kaiken suomalaisen ruuantuotannon sosiaalista vastuullisuutta: meidän ruokaketjun toimijat ovat aikuisia, he saavat työstään korvauksen, on sosiaaliturva, eläke ja vakuutus. Kaikkien tuontielintarvikkeiden kohdalla näin ei automaattisesti ole.

Ruuan ravitsemus- ja ilmastovaikutukset -selvityksen julkistuksen yhteydessä todettiin, että ruualla rakastetaan, rankaistaan ja palkitaan. Ruoka on henkilökohtainen juttu, ja ruokailijoiden henkilökohtaisiin valintoihin koetetaan nyt vaikuttaa enemmän kuin koskaan. Meillä on myös varaa ja halua valita – ruoka kiinnostaa ja puhuttaa.

Omia valintoja on hyvä miettiä, parannettavaa löytyy varmasti jokaisesta jääkaapista. Ravitsemussuositusten mukainen ruokailu on hyvä lähtökohta. Omat ja perhekunnan mieltymykset, arkirytmi ja herkkuhetket määrittävät lopun. Syyllisyyttä tai mielipahaa ruuan ei kuitenkaan koskaan soisi aiheuttavan.

Ruokailijoiden henkilökohtaisiin valintoihin koetetaan nyt vaikuttaa enemmän kuin koskaan.