Mualta Hesaan

Muutto Pohjois-Karjalasta, Nurmeksesta Joensuun kautta Helsinkiin. Minä olin juuri se maalaistollo, joka tervehtii bussikuskia, ja jää odottamaan tuplahölmönä siihen vielä vastausta.

Istuin taksissa etupenkille ja ihmettelin minkä ihmeen takia penkki on Hesassa aina niin hassun edessä ja taksikuskit jotenkin hämmentyneen oloisia. Vähitellen tajusin opetella tästä maalaisille ominaisesta tavasta pois.

Se on jotenkin harmi. Jos olisin Nurmeksessa samalla lailla istunut taksin takapenkille (minkä nykyään teen aina automaattisesti), olisi kuski luultavasti jäänyt paikalleen odottamaan, että missä se toinen matkustaja viipyy, se, joka haastaa matkan ajan etupenkillä ja maksaa laskun.

Kun Krista Kosonen muutamia vuosia sitten teki Putous-ohjelmaan sketsihahmon maalaisesta hevipojasta, joka puhui hesalaisten meiningeistä, en aluksi ymmärtänyt ollenkaan mikä tässä Mikko Zetterbergissä oli hauskaa. Hahmo puhui samalla lailla savvoo kun iso osa ystävistäni, enkä naura heillekään joka kerta kun he avaavat suunsa. Älkää käsittäkö väärin, Mikko Zetterberg oli oikeasti hauska, osui vain turhan lähelle.

Kun aloin ymmärtää, että olen ollut kahdeksan vuoden Helsingissä asumisen aikana tahattomasti hauska Hesa-juttuineni, alkoi koko hahmon huumori viimein naurattaa.

Minä nimittäin sanon Helsinkiä edelleen Hesaksi. Olen toki tämän asian tiedostamisen jälkeen yrittänyt varoa sitä ja vaihtaa Hesan Helsinkiin, mutta sieltä se vaan vahingossa tulee ja tulkoon vaan.

Nauroin Zetterbergiä katsellessa yhtäkkiä siis itselleni, todella vapauttavaa. Tässä samaisessa hahmossa oli myös jotain todella välitöntä. Hymyssä suin hesalaisia emäntiä kahtelemassa, niin maalaista ja niin tuttua.

Kun minä muutin Helsinkiin, uudet kaverini halusivat aina minut mukaansa baariin, ”koska sinä puhut siellä aina kaikille”. Olin ihan ihmeissäni, että mitä te sitten siellä teette? Pakkohan sitä on porukkaa jututtaa, jos isäntiä kerta lähetään ehtimään. Muuten menee hukkaan koko reissu.

Onko nykyajan kaupunkilaisissa ja maalaisissa enää huomattavia eroja? Kaupunkilaiset ovat huomaavaisempia liikenteessä ja maalaiset parempia jonottamaan, mutta muuten?

Vanhat kuluneet väitteet tiedetään, että maalaiset olisivat hitaampia (ei pidä paikkaansa), estyneempiä (ei enempää kun kaupunkilaisetkaan), tyylitajuttomampia (varmasti osittain, mutta kuka nyt pellolle ykkösissä menisi), takapajuisempia (ei enää, kiitos internetin, maallakin on nykypäivänä nuo atk-asiat kunnossa.)

Mutta onko mitään eroja enää jäljellä vai tasapäistikö internet kerralla koko Suomen?

Kysyin kaupunkilaisystäviltäni, millainen mielikuva heillä on tavallisesta maaseudun perheestä nykypäivänä. Heidän huomioistaan hahmottui kuva perheestä, joilla on talon ulko-ovi aina auki. Hirvikoira haukkuu pihassa, perhe katsoo telkkarista Salkkareita, koska Napakymppi ei enää tule.

He syövät ruoaksi perunoita ja karjalanpaistia. Teinit ovat aina kotona, rassaavat mopoja tai harjaavat poneja ja menevät 17-vuotiaina kihloihin.

Kuulostaako tutulta?

Olga Temonen

Olga perheineen asuu

maatilalla Iitissä.