Aina joutuu pettymään

Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistolan lausunto (MT 12.9.16) siitä, että valkoposkihanhiongelman hoitaa aikanaan ilmastonmuutos, on uskomattoman typerä.

Pitääkö ongelmasta kärsivien ihmisten odottaa ilmastonmuutosta, tai ruveta suorastaan kiihdyttämään sitä, saadakseen apua?

Hoitaako ilmastomuutos aikanaan myös sen, että ihmiset eivät ymmärrä miksi EU:n lainsäädäntöön vedoten Suomessa valkoposkihanhea suojellaan totaalisesti, vaikka Hollannissa niitä ajetaan kontteihin kaasutettavaksi ja naapurimaissa Virossa ja Ruotsissa metsästetään?

Koko urani ajan minulla on ollut vaikeuksia niellä ympäristöjärjestöjen ylimielisyyttä ja arroganssia. Ne ovat henkisesti nuoruuteni taistolaisten jälkeläisiä; valistunut etujoukko tietää muita paremmin, kantoja ei tarvitse perustella eikä ihmisten huolista välittää.

Jos olen hetkittäin luullut, että järjestöt olisivat valmiita muuttumaan ja valmiita tosissaan välittämään vaikkapa maaseudun ihmisistä ja heidän ongelmistaan, olen aina joutunut pettymään.