Ravinneviisaus arjessa – arvostammeko ruokaa?

Typen ja fosforin runsaus vesistöissä aiheuttaa lisääntyvää leväkasvua ja rehevöityminen vaarantaa koko Itämeren ekosysteemin. Niinpä näin kesällä maatalouden aiheuttamasta rehevöitymisestä puhutaan taas paljon. Tässä tekstissä en kuitenkaan keskity ruuan alkutuotantoon. Ruokajärjestelmää tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti – myös me kuluttajina kuulumme siihen.

Itse asiassa ravinteiden käytön tehokkuus onkin lopulta kiinni meistä ihmisistä. Teemme isoja valintoja – ehkä tiedostamatta – päivittäin. Ravinteiden hyötykäytön tehokkuuteen vaikuttavat eniten mitä syömme ja mitä jätämme syömättä.

Ehkei kannattaisikaan osoitella maanviljelijöitä, jotka tekevät koko ajan parhaansa tuottaakseen meille herkullista ruokaa. Heidän tavoitteenaan on saada sidottua arvokkaat ravinteet kasveihin ja niiden kautta eri ruokaraaka-aineisiin.

Ravinteiden hyödyntämisteho heikkenee siirryttäessä kasvituotteesta eläinperäiseen tuotteeseen. Asiaa havainnollistaa Luonnonvarakeskuksen ravinnejalanjälkimittari. Kaurahiutaleiden ravinnejalanjälki typen osalta on 42 kiloa ja fosforin osalta seitsemän kiloa tuhatta tuotekiloa kohden; vastaavat luvut naudanlihalla ovat 1 700 kiloa typpeä ja 189 kiloa fosforia.

Varsinkin eläintuotteiden osalta ravinteiden lopullinen hyödyntämisaste riippuu paljon siitä, miten tuotannon sivuvirrat saadaan hyödynnettyä.

Ravinteiden hyötykäytön ja vesien hyvinvoinnin kannalta viisaita ruokavalintoja ovat kasvikset, palkokasvit sekä marjat ja luonnonkala. Kasvisvoittoisen ruokavalion ravinnehukka on keskimäärin pienempi kuin tavanomaisen sekaruokavalion.

Kulutamme tällä hetkellä hyvin vähän kalaa. Luonnonkalan käytöllä olisi aivan erityinen ravinnepositiivinen näkökulmansa. Kalastuksella rehevöittäviä ravinteita saadaan vesistä pois.

Ruuantuotannossa sidotut ravinteet hukataan täysin, jos ruoka heitetään pois. Me kuluttajat olemme merkittävin hävikin aiheuttaja. Jokainen meistä heittää syömäkelpoista ruokaa pois keskimäärin yli 20 kiloa vuodessa.

Luke on kehittämässä yhdessä elintarviketoimialan ja ministeriöiden kanssa ruokaketjun hävikin seurantaa. Vuonna 2020 valmistuu kansallinen tiekartta siitä, miten ruokahävikkiä voidaan ketjun eri osissa vähentää.

Ravinteiden kierrätykseen panostetaan tällä hetkellä merkittävästi muun muassa hallituksen kärkihankkeessa ja hyviä tuloksia on saavutettu.

Ei silti unohdeta omaa rooliamme. Pidättäydytään ainakin ruuan haaskaamisesta. Toimitetaan syömäkelvottomat osat biojätteisiin tai kompostiin – näin saatamme ravinteet kiertoon. Muistetaan myös nauttia ruuasta sekä arvostaa sitä ja sen tuottajia. Hyvää kesää kaikille!

Kirjoittaja on erikoistutkija Luonnonvarakeskuksessa.