Nousu lähtee tuottajahinnoista

Taittuuko yhteiskunnan niska ja miten tähän tilanteeseen jouduttiin?

Ensin liian vahva euro vei vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Lisäksi alkutuotannon alasajo on vienyt maaseudun kylät lamaan.

Yksi suurimmista syistä on puun hintakartelli, joka edelleen jatkuu ja näyttää selvästi saaneen poliittisen hyväksynnän. Puuta myydään pääasiassa vain pakon edessä.

Maatalouden ennestäänkin heikko kannattavuus ei kestänyt tuottajahintojen laskua, mistä on seurannut maksuvaikeuksia ja investointimäärien romahtaminen. Tämä on kova isku myös maatalouskoneita valmistaville konepajoille.

Puuta hakataan entiseen malliin ja maitoa ja lihaa tuotetaan edelleen lähes samat määrät. Eiväthän ne rahavirrat ole kokonaisuutena pienentyneet eikä tuotannon arvo ole muuttunut; nyt onkin kysymys siitä, kuinka kakku jaetaan.

Mielestäni meitä maaseudun yrittäjiä on vedetty pahan kerran höplästä. Nyt työmme tulokset jaetaan pörssisijoittajien ja -omistajien taskuihin ja sitä kautta suurilta osin ulkomaille.

Niin kauan kuin alkutuotantoa kuritetaan, bkt:tä ei saada kasvuun eikä tämä yhteiskunta nouse lamasta. Korkeammat tuottajahinnat olisivat eduksi koko yhteiskunnalle ostovoiman parantajana ja verotulojen kasvattajana.

Esimerkkinä haluan mainita puukaupan: jos hintakehitys olisi ollut normaalia viime vuosikymmeninä, siis ilman kartellia ja hintakehityksen pysähtymistä, puun hinta voisi olla helposti viisi euroa korkeampi kuutiolta. Se tekisi Suomen 50 miljoonan motin puukaupassa merkittävän summan kantorahana ja verotulona yhteiskunnalle.

Sieltä niitä miljoonia olisi hyvä lohkaista hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin.

Päättäjien tekemät karkeat virheet kaatuvat nyt niskaan. Ne linnanjuhlien jatkot voisi eräiden päättäjien osalta pitää oikeassa linnassa.