Lampaista on ennenkin sakotettu

Lehdessänne oli uutisjuttu ”Vain päivien myöhästyminen vei lampurin palkan” (MT 4.7.). Jutun mukaan EU-säädökset kansallisine tulkintoineen olivat aiheuttaneet lampurille ikävän yllätyksen huomattavana taloudellisena menetyksenä.

Nykymaataloudessa – missä suomalainen maanviljelijä on EU-torppari – on paljon viljelijöitä kahlitsevaa byrokratiaa. Aivan inhimilliset ja tahattomat virheet aiheuttavat niin taloudellisia kuin henkisiä sanktioita.

En ota kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta teen vertauksen vuoteen 1946, kun sodan jälkeen elettiin poikkeuksellisia aikoja.

Ruuantuotanto ja siihen liittyvä kansan huoltovarmuus haluttiin turvata ja pitää mustan pörssin kauppa kurissa. Voimassa oli muun muassa valtioneuvoston päätös lihan säännöstelystä.

Karjan haltijat joutuivat kuukausittain tekemään tilityslomakkeet, joita kansanhuoltolautakunta sekä valvoi että tarkasti. Aluetarkastajat kävivät tiloilla tarkastamassa ilmoitusten paikkansapitävyyttä. Näistä käynneistään he laativat karjanlaskentapöytäkirjat.

Kevättalvella 1946 aluetarkastaja kiersi Hämeenkyrön Kintuksessa ja kävi myös isäni, silloin vielä poikamiesisäntä, omistamalla tilalla. Helmikuun karjantilityslomakkeen oli täyttänyt talossa asunut isäni nuorempi sisar, joka oli hoitanut taloutta myös sen viiden vuoden aikana, kun isäni aseellisesti puolusti isänmaata Karjalan kannaksella.

Tarkastaja totesi karjan määrän muuten täsmäävän, mutta yli 1-vuotiaita lampaita oli yksi liikaa. Ylimääräisen lampaan elopainoksi oli todettu 20 kg ja sen arvoksi 500 markkaa.

Isäni oli joutunut Hämeenkyrön nimismiespiiriin kuulusteluihin. Selitykseksi ei kelvannut, että kyseessä olisi ollut talon vaarin ”moonaan” kuulunut lammas. Sakkoa tuli yli kaksinkertainen määrä lampaan arvoon verrattuna.

Aluetarkastaja oli käynyt myös naapuritilalla, sankarivainajana kaatuneen setäni leskellä. Sielläkin oli ollut yksi lammas liikaa. Sakko oli samansuuruinen.

Tampere