Keitä kuuluu sinun kansaasi?

Mielipide

14.5.201711:00

Kolumni

Salla Autere

Tänään vietämme J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää. Nämä juhlat on ajoitettu samalle päivälle, koska Snellmanin nähdään olleen yksi historiamme tärkeimmistä kansallisista herättäjistä.

Hän vaikutti suuresti maamme oman valuutan, markan syntyyn kuten myös suomenkielen leviämiseen. Hän painotti, että jokaisen tulee tehdä työtä oman maansa ja kansansa eteen.

Snellmanin mukaan aitoa ja oikeaa jumalanpalvelusta on palvella omiaan. Tämä oppi epäilemättä elää yhä Suomessa. Toveria ei jätetä -lause sopii yhä suomalaisen suuhun. Niin tärkeää meille on tukea toisiamme, vahvistaa Suomi-kuvaa, todistaa, että tästä pienestä kansasta löytyy sisua ja tahtoa. Hyvä niin!

Viime vuosina, maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden myötä olemme joutuneet kuitenkin miettimään, keitä kuuluu meidän omaan kansaamme, keitä meidän pitää oikein palvella.

Kristittynä näen, että meidän kansaamme ovat kaikki Jumalan lapset. Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Hän on meille esimerkki täydellisestä rakkaudesta. Hän hoiti ihmisen kaikkia tarpeita: ruokki nälkäisiä, paransi sairaita, antoi synnit anteeksi.

Jumalan silmissä olemme kaikki samaa kastia, kenenkään syntymätodistuksia ei katsota tai äidinkieltä kysytä. Meistä yksikään ei ole voinut itse päättää, minne on syntynyt, joten miten edes voisimme käyttää kansalaisuutta verukkeena toisten ulossulkemiselle porukasta.

Pakolaiset ovat aivan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin me suomalaisetkin. Hekin ansaitsevat turvallisen kodin, puhtaat vaatteet, ruokaa ja sen, ettei tarvitse elää peläten. Kaikki aktiivinen toiminta turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten auttamiseksi on Jumalan mielen mukaista toimintaa. Auttamalla muita me olemme niitä hyviä kansalaisia, joita Taivaan Isä toivoisi maailman olevan pullollaan.

Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. (Hepr. 13:2)