Lukijalta: Konkurssiaallon lääkintä tuilla tarjoaa vain hetkellistä apua

Rakennustyömaa. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko Sirkiä

Mediassa on viimepäivinä kirjoiteltu suurten ja pitkään toimineiden rakennusyritysten konkursseista. Kun kulut ovat karanneet käsistä, velkaa on paljon eikä rahaa tule riittävästi, on vaikea päästä ylös velkasaneerauksenkaan keinoin ja konkurssi on väistämätön.

Konkurssiaalto ei ole vain rakennusalan ongelma. Korkeat kulut ja pienenevät tulot ovat ongelma lähes kaikilla aloilla, yhä enenevissä määrin myös maataloudessa. Ainoat hyötyjät nykyisestä tilanteesta ovat kauppaketjut, kun heidän omat "halvat" merkkinsä käyvät paremmin kaupaksi.

Heti nousi taas myös ääniä vaatimaan rakennusalan tukemista. En ymmärrä, miksi lähes aina aletaan puhua rahallisesta tuesta: kertaluontoinen korvaus jää aina väkisinkin pieneksi ja lämmittää vain hetken. Tämä on maatalouden kohdalla tullut nähdyksi monta kertaa.

Päättäjien pitäisi nyt viimeistään herätä ja lähteä nostamaan kuluttamista ja rakentamista. Tällä en tarkoita mitään rahakorvausta, vaan talouden säätelyn keinoin korot maltillisiksi, takaukset inhimillisiksi ja pankkien lainananto auki. Tehokkainta suoraa yritystukea ovat työnantajan kulujen ja verojen kautta annettu apu.

Kun ihmiset kuluttavat ja pystyvät ostamaan hyödykkeitä ja rakentamaan taloja sekä ostamaan asuntoja itselleen, alkaa yrityksilläkin mennä paremmin. Yksinkertaista mutta näköjään niin tuhottoman vaikeaa.

Tällä hetkellä meillä on omistamisen ja rahoittamisen suhteen jotenkin sellainen kummallinen vääristymä, että tavalliset ihmiset eivät saisi omistaa asuntoja tai taloja vaan kaikkia ollaan työntämässä sijoittajille. Väitän näin, koska ostajalla pitää olla korkea omarahoitusosuus tai vakuuksia, ennen kuin saa pankilta lainaa. Tämä suunta nostattaa vuokria ja tekee normikuluttajalle aina vain vaikeammaksi säästää vaadittavia omarahoitusosuuksia tai ylipäätään kuluttaa, että talous pysyisi pyörimässä.

Miksi sitten tyhmä maalainen pyrkii neuvomaan viisaampiaan? En ole talousasiantuntija mutta minulla on jonkunlainen kokemus yrittämisestä ja talouden kiemuroista. Ihmettelen jatkuvasti ääneen, miksi päättäjät eivät toimi. Peräänkuulutan sitä kertaalleen kiellettyä maalaisjärjen käyttöä.