Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Iso uutinen on monta pientä juttua

    Metsälaki lulucf:stä kirjoitettiin kiivaimpana aikana 54 juttua kuukaudessa.

    Maaseudun Tulevaisuuden pitkäaikaisen toimittajan Heikki Vuorelan jäädessä pari viikkoa sitten eläkkeelle, keksin hänelle mielestäni nokkelan kysymyksen.

    Mikä on ollut MT:n kaikkien aikojen kovin uutinen? Heikki tosin laajensi kysymystäni. Yksittäisen otsikon lisäksi tärkeää on aiheen sitkeä seuraaminen.

    Hän muisteli 1990-lukua, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. MT raportoi tiiviisti kansanäänestyksen jälkeisistä jäsenyyden jatkoneuvotteluista, jolloin Suomen maataloutta ja EU:n sääntöjä yhdistettiin.

    Seuranta tuotti myös ison otsikon, maatalouskomissaarilla ja Suomella olikin eri käsitys asioista. Se saatiin sittemmin korjattua.

     

    Omalle kohdalle vastaavanlainen ponnistus on ollut metsälaki lulucf:n seuraaminen. Ottamatta kantaa juttujen sisältöön, niin on aihetta ainakin seurattu. Kiivain tahti oli viime vuoden syyskuussa, jolloin Euroopan parlamentti äänesti kannastaan. Silloin lehdessä ja verkossa oli aiheesta 54 juttua. Lulucf oli esillä kaikissa osastoissa, ja kirjoittajia oli vaikka kuinka monta.

    Tuskin aivan viimeistä riviä vielä on kirjoitettu, mutta symbolinen niitti tuli viime viikolla. 574 meppiä 751:sta äänesti sen puolesta.

     

    Aiheen seuraaminen pitkään paljastaa kaikenlaista. Rivien välistä voi esimerkiksi lukea, että Suomen virkamiehillä, mepeillä ja ministereillä yhteydet ovat selvästi kunnossa.

    Ministerit raportoivat toistuvasti tapaamisista komissaarien ja muiden maiden ministereiden kanssa. Virkamieskunta oli kärryillä eri maiden näkemyksistä ja kertoi avoimesti käänteistä. Myös Suomen kannalta epäsuotuisista, mistä heille erikoispapukaijamerkki.

    Suuri osa mepeistä teki puoluekannasta riippumatta hartiavoimin työtä Suomen linjan puolesta.

    Yritykset olivat kyllä läsnä Brysselissä ja suomalaismeppien vedolla järjestettiin seminaareja. Aika moni Suomessa kuitenkin tyytyi huutamaan vaatimuksia poliitikoille. Jälkeenpäin, Suomelle myönteisen lopputuloksen jälkeen, on helppo todeta voiton tulleen yli puolue- ja virkamiesrajat ylittäneen yhteisen työn ansiosta.

    Koneisto hoiti yrityksille sen, mitä ne vaativat. Mutta heidän työtään tukevaa lobbausta Brysselissä voi tehdä kuka vain asian tärkeäksi kokeva. Seuraavassa väännössä huutelijoilta voi odottaa enemmän jalkatyötä.

     

    Lulucf paljasti myös, miten kevyet käsitykset monella Suomessa on EU:n päätöksenteosta. Huomaamatta jäi, että lulucf:llä ei ole suurimmalle osalle EU-ihmisistä mitään merkitystä.

    Esimerkiksi espanjalaisia kuohuttaa USA:n mustille oliiveille asettamat tuontitullit. Oletko kuullut tästä Espanjalle lähes sadan miljoonan euron arvoisesta ongelmasta?

    Miksi espanjalaisia kiinnostaisivat suomalaisten metsät, jos suomalaisia ei kiinnosta heidän oliivinsa. Ehkä espanjalaisen kanssa kannattaisi puhua oliiveista, jos hänelle haluaa selittää hiilinielusta. Tähän suomalaisten lobbaus usein tyssäsi. Ihmeteltiin, että Suomen ongelma ei mene jakeluun muun maalaisille.

    Suomesta löytyy EU-touhusta kärryillä olevia, mutta voisi heitä enemmänkin olla, on johtopäätökseni parin vuoden lulucf-seurannasta. Siihen päätyminen vaati muutaman kymmenen jutun kirjoittamisen.