Jouluna ei tee mieli metsään pyssy kädessä
Metsästettävää riittää läpi riistavuoden, mutta jouluna tekee mieli antaa rauha riistaeläimillekin.3.12.201909:00
Innokas metsästäjä lähtee jahtiin satoi tai paistoi, oli arki tai pyhä. Riistan perässä rysytessä vuosi vilahtaa kuin siivillä. Alkuvuodesta metsästettiin talvisia latvalintuja ja pohjoisimmassa Lapissa riekkoja. Jänistä ja fasaania voi metsästää helmikuun loppuun.
Huhtikuussa alkaa hylje- ja majavajahti. Kesäkuussa pääsee kyttäämään kaurispukkia.
Loppukesästä alkaa kyyhkyn ja vesilinnun metsästys – juuri ennen syksyistä kanalintujahtia.
Kun haulikko on niiden jälkeen puhdistettu ja öljytty, on aika ottaa asekaapista kivääri ja suoria passitorniin sarvipäätä – hirveä tai peuraa – jahtaamaan.
Kun adventtikynttilöitä sytytellään, metsästäjäkin voi hetkeksi rauhoittua ja antaa rauhan myös riistaeläimille. Vaikka luvallisesti voisi lähteä vaikkapa jänisjahtiin, jotenkin tuntuu oudolta talsia metsään pyssy kädessä, kun koko maa hiljentyy suureen rauhan juhlaan.
Juhlapyhät tarjoavat sitä vastoin mahtavan tilaisuuden herkutella riistavuoden saaliilla. Pakastimesta löytyy materiaalia useampaankin ateriaan. Syksyllä pudotettu komea koppelo korvaa mainiosti kinkun metsästäjän joulupöydässä. Murea hirvi- tai peurapaisti ajaa saman asian. Luomulihaa parhaimmillaan.
Alkupalojen joukkoon omassa joulupöydässäni pyrähtää usein voitaikinasta pyöräytetty pyypiiras. Parempi pyy pivossa. Kyllä kannatti istua syksyisessä tihkusateessa kuusen juurella ja piipitellä pienellä pillillä pyyn kutsuvihellystä. Lopulta uteliaisuus voitti varovaisuuden ja tuhkanharmaa, pikkuruinen kanalintu lennähti hollille. Jos saisin valita muutaman pyyn tai yhden metson väliltä, valitsisin pyyt ilman muuta. Niin herkullisia ne ovat vanhaan, pihkansitkeään metsoukkoon verrattuna.
Metsämiehen pöytäseurueen on riista-aterian äärellä syytä kärsivällisesti varautua myös polveilevaan tarinaan, kuinka kulloinenkin herkutteluprosessin alainen otus on lautaselle päätynyt. Sellaista riista-ateriaa ei olekaan, johon ei liittyisi tarina, miten se on metsästä saatu – ei koskaan otettu.
Parhaimmat tarinat metsästäjän kannattaisi kirjoittaa ylös omaan jahtipäiväkirjaan. Itselläni niitä on jo vino pino kirjahyllyssä. Joulunpyhinä on mukava napata edellisen vuoden päiväkirja käteen, istahtaa mukavasti nojatuoliin ja kelata riistavuoden jahtitapahtumat uudestaan parin mehevän kaurismakkaran ja tumman oluen kera.
Jos makkaroita jää yli oman tarpeen – kuten usein käy – metsästäjän ei tarvitse miettiä, mitä veisi tuliaisiksi, kun piipahtaa juhlapyhinä kylässä. Erähenkistä joulurauhaa myös ystäville.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
