Viinitilayrittäjä Maria Tigerstedt, Kouvolan Elimäki Lempiharrastuksesta tuli työ
Maria Tigerstedt on perustanut Elimäelle myös lähiruokamessut, jotka pidetään syyskuussa yhdeksännen kerran. Riitta Mustonen16.8.201716:00
”Jos Mustilan Viiniin tulee ruokaryhmä, aloitan päivän kello kuusi. Leivon leivät ja teen ruuat puolivalmiiksi. Sen jälkeen käväisen hoitamassa äitini – tai delegoin sen asian jollekin – ja tulen yhdeksäksi avaamaan puodin. Matkalla olen piipahtanut tuotantotiloissa hakemassa muutaman viinikorin, että saan hyllyt täyteen.
Samalla kun päivystän puodissa, hoitelen sähköpostia ja pankkiasioita ja suunnittelen askelmerkit työntekijöille.
Kesällä käy paljon bussiryhmiä. Osalle pidän viinitilaesittelyn ja maistiaiset, ja joillekin voi olla tilattu ruokailu viinituvalla tai piknik Arboretumissa. Sinne on viety etukäteen astiat ja ruuat. Jos sataa vettä, ruokailu siirtyy kansakoululle.
Muuttuvia elementtejä on runsaasti, ja säätiedotuksia seuraan tarkasti.
Välillä siivoan hyllyjä ja tarkistan vessat.
Vilkkaana alkukesän päivänä saattaa käydä jopa viisitoista ryhmää. Keskivertoasiakas on seitenkymppinen rouvashenkilö. Siinä mummot vilisee silmissä, kun illalla käy nukkumaan.
Meillä on kaksi huippusesonkia: äitienpäivästä juhannukseen ja marraskuun puolivälistä jouluun. Väliviikot keskitytään tuotantoon. Näin pystyn tarjoamaan ympärivuotista työtä kahdelle vakituiselle työntekijälle. Lisäksi on liuta ihmisiä, jotka tulevat auttamaan tarvittaessa.
Olen alkuperäiseltä ammatiltani puutarhuri, mutta kun lapsena loukkaamani polvi rupesi kiukuttelemaan, niin lääkäri sanoi, että noi lapiohommat vois lopettaa. Elettiin 90-luvun alkua.
Mietin, mitä keksisin. Puutarhatuotteiden jatkojalostus tuntui monipuoliselta. Lähdin mielenvirkistykseksi entiseen opinahjooni Lepaalle opiskelemaan viinialaa, koska ruoka ja juoma olivat lempiharrastuksiani. Pikkuhiljaa syntyi ajatus viinitilan perustamisesta.
Mustilan Viini Oy syntyi vuonna 1997.
Viranomaisprosessit olivat raskaita. Yrittäjäksi ryhtyminen vaati 2,5 sentin paksuisen pinon dokumentteja. Kaikki tuotannon käynnistämiseen tarvittavat tilat ja laitteet piti olla valmiina ennen kuin voi hakea lupia.
Kukaan ei tuolloin tiennyt, montako lupaa Suomeen myönnetään. Lupa oli kallis ja piti maksaa, sai sen tai ei. Kyllä siinä vaadittiin riskinottokykyä.
Molemmat isoäitini olivat pitäneet yllä kartanoperinteitä ja tehneet itse liköörejä. Minulla oli jo valmiina liuta reseptejä.
Toisin kuin useimmat viinitilat minä ostan raaka-aineet viljelijöiltä, luonnonmarjojen kerääjiltä ja kotipuutarhureilta.
Kehittelen itse niin viinit kuin ravintolan ruuat. Kaikki on itse tehtyä ja mahdollisimman paljon lähiruokaa. Kasviskeiton teko alkaa siitä, kun pistän porkkanan siemenen maahan.
Tykkään työssäni kaikesta, se on elämäntapa. Minulle on henkireikä, kun pääsen kuokkimaan kasvimaalle.
Onhan tässä paljon haasteita. Esimerkiksi viranomaisvalvonta: koko ajan vaaditaan lisää eikä se ole tuottavaa työtä. Talouden tasapainottaminen on iso haaste, sillä tämä ei todellakaan ole mikään kultakaivos.
Kun aloitin, ei ollut sähköpostia. Nyt aamulla saattaa odottaa sata viestiä, jotka pitää ruotia läpi, ja sähköisessä asioinnissa pitäisi vastata heti.
Olen ylpeä tuotteistani. Niiden nimillä on omat tarinansa. Pahin virheeni oli nimetä viini Syysunelmaksi. Ei edes tämä verbaaliakrobaatti myy sitä mummoille juhannusviikolla. Viisastuin vahingosta ja Kartanon riistaviininä työstetty juoma nimettiin Koppelon kujerrukseksi, joten sitä voivat ostaa muutkin kuin riistaruokaa syövät.
Kun perustin yritykseni uuden mieheni kanssa, luulin, että perheeni jää kaksilapsiseksi. Seuraavana vuonna syntyi Calle ja siitä kahden vuoden päästä Krista. Calle oli kuuden päivän vanhana kanssani pitämässä ensimmäistä viinitilaesittelyä.
Tärkein voimanlähteeni on aviomieheni ja perheeni. Vapaalla seuraan lasten harrastuksia, teen käsitöitä, luen ja täytän ristikoita ja sudokuja.
Sen jälkeen kun viinistä tuli työ, olen ehtinyt harrastaa viinejä harmittavan vähän. Kun tiedän, että kello soi kuudelta aamulla, ei tule edes yhtä lasillista otettua illalla. Mutta yksi periaatepäätös mulla on: jääkaapissa pitää aina olla pullo kuohuvaa ja kun saan maksettavien laskujen kansion tyhjäksi, se poksahtaa auki. Sitä tapahtuu muutaman kerran vuodessa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
