Kiina-ilmiö taitaakin pelastaa

Rajat kiinni, huutavat kansallishenkiset suomalaispoliitikot. Sillä tarkoitetaan paitsi tänne hakeutuvia ihmisiä myös ulkomaankauppaa. Sinivalkoinen Suomi marmattaa, kuinka kaikki työpaikat menevät Kiinaan. Tänne jää vain velkaantuneen veteraanin iltahuuto.

Totta onkin, että 2000-luvulla moni suomalainen teollisuustyöpaikka siirtyi muualle. Halvempi työ oli vastaansanomaton kustannustekijä. Senkin vielä kesti, että suomalainen firma teetti alihankintaa vaikkapa juuri Kiinassa. Mutta kun ne kiinalaiset insinöörit olivat häikäisevän nopeita oppimaan – ja kopioimaan. Nokian tehtaan vierestä syöstiin maailmalle Noka-puhelinta ennen kuin eeloppi ehti kissaa sanoa.

Mutta toimii se globalisaatio toisinkin päin. Itse asiassa taitaa olla niin, että kokonaisuutena olemme voiton puolella. Ja juuri nyt näyttää pelottavan lupaavalta monen suomalaisen tuotteen vienti juuri Kiinaan.

Kun maassa on rikastuttu, riittää siellä myös ostovoimaa. Kone on takonut lamankin aikana hyvää tulosta markkinakommunismin massiivisilta rakennustyömailta. Finnair on pitänyt päänsä veden pinnan yläpuolella Kaukoidän reiteillään. Metsäteollisuus taas on noussut uuteen kukoistukseen pahvilla. Kiinalaista tavaraa siihenkin on kääritty.

Kiina-ilmiö näkyy maaseudulla asti. Kuusisahatavaran vienti Kaukoitään näyttää yllättäneen kaikki. Ainakin Euroopan parlamentti lobattiin kansallisena ponnistuksena lähes henkihieveriin, jotta kansalliset hakkuumahdollisuutemme säilyisivät.

Kuusileimikoista onkin ainakin eteläisessä Suomessa kova kysyntä. Kannotkin sahataan nykyään maan tasalle saakka. Metsäherra ottaa kaiken kotioppäin.

Eikä siinä vielä kaikki: kiinalaiset miljonäärit ovat tulleet rahavyöt piukoillaan rakentelemaan puuta nieleviä biojalostamoita. Kohta saadaan Muumi-bensaa Pekingiin.

Hämmästyttävintä on, että ruuan vienti Kiinaan on lopultakin alkanut yli kymmenen vuoden ponnistelujen jälkeen. Atria sai kuin saikin vientilupansa, ja suomalaista sikaa saa jo sikäläisistä ravintoloista. Tosin sitä Hesarin tietojen mukaan valmistetaan saksalaisella reseptillä, mutta menköön tuo vanhan aseveljeyden merkeissä.

Atrian päänavaus saanee seuraajia muista lihataloista. Sianliha on kiinalaisen keittiön raaka-ainelistalla kärjessä, joten syöjiä ainakin riittää. Maksukykyiselle keskiluokalle hintakaan ei tunnu olevan ongelma.

Hämmästyttävin uutinen kuultiin perjantaina, kun Kesko avasi myyntitilin verkkokauppa Alibabassa. Ketju lähtee kaupittelemaan suomalaisia elintarvikkeita suomalaisilla nimillä. Se uskoo, että aika on nyt kypsä tälle siirrolle.

Aivan mahtavaa! K-ryhmä ansaitsee ison hatunnoston. Toistaiseksi myyntilistan tuotteista aidosti suomalaisia taitavat olla vain marjat ja luonnontuotteet, mutta mukaan on tulossa suuriakin toimijoita. Ainakin Raisio ja Valio on jo mainittu. Vaikka tästä avauksesta tultaisiin häntä koipien välissä kotiin, niin näyttää mallia Koo isolle Ässälle. Tässä kohtaa en ole kertaakaan kuullut puhuttavan halpuuttamisesta.

Suomalainen Pauligin kahvikin maksaa kiinalaisessa verkkokaupassa kolme kertaa sen mitä kotimaassa.

Kun tähän lisään vielä sen, että kiinalaisten matkailijoiden määrä on moninkertaistunut, alkaa resepti olla valmis. Kiina-ilmiö vetää Suomea nyt ylöspäin.

Itsekin olen ollut monesti epäileväinen tämän käänteen suhteen. Venäjän kaupan sulkeutuminen pakotteiden kautta näyttää tehneen meille hyvää: uusia markkinoita on ollut aivan pakko hakea. Eivät ne tietenkään ole tyhjästä tulleet, ja sattumakin on voinut suosia hyvin valmistautunutta.

Toivotetaan tälle kaikelle vain jatkuvaa menestystä ja onnea matkaan! Kasvu kuuluu myös maaseudulle. Toivottavasti tästä ketjusta heruu myös alkupäähän. Voisiko vienti aloittaa reilun kaupan?

Poliitikkojen nationalistinen nillitys ei tällä muutoksella katoa. Mutta jokainen voi tietysti pohdiskella itse, mitkä kärjistykset ovat uskottavia ja mitkä vedätyksiä.