Yliö: Uudistava matkailu vahvistaa paikallista elinvoimaa ja kasvattaa matkailijaa ihmisenä − tästä siinä on kyse

Uudistavasti matkaillessaan voi osallistua esimerkiksi perinneympäristöjen hoitotalkoisiin. Kuvituskuva. Kuva: Carolina Husu

Uudistava matkailu on viime aikoina herättänyt kiinnostusta laajasti ja moni taho pyrkii määrittelemään, mitä se käytännön tasolla tarkoittaa. Esimerkiksi valtakunnallinen Rural Finland Tourism Hub -hanke on perustanut yli 70 matkailun kehittäjän muodostaman osaamisryhmän pohtimaan, mitä uudistavuus matkailussa tarkoittaa ja miten sitä voi hyödyntää suomalaisella maaseudulla.

Uudistavan matkailun ajatus syntyi koronapandemian aikana resilienssikeskustelusta – tapana rakentaa matkailu uudelleen. Sen määrittelyssä on tärkeää ymmärtää, että se ei ole matkailutyyppi kuten luonto- tai kulttuurimatkailu, vaan asenne, lähestymistapa.

Uudistava matkailu pohjautuu laajempaan uudistavan kehityksen käsitteeseen. Tätä periaatetta on jo pitkään sovellettu uudistavassa maataloudessa, jossa keskitytään maaperän ja ekosysteemien terveyden parantamiseen kuluttamisen sijaan.

Ajatusta voi soveltaa myös matkailuun, mutta yhteyttä ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti. Uudistavaa matkailua ei voi pelkistää esimerkiksi matkailuun, jossa käytetään uudistavan maatalouden tuotteita. Matkailussa uudistavuus koskee kohteen luontoa ja paikallisyhteisöä siinä, missä maatalouden kontekstissa se koskee maaperää.

Uudistavassa matkailussa maailma nähdään älykkäänä järjestelmänä täynnä yhteyksiä ja riippuvuuksia, ei hyödynnettävänä resurssina. Tämä liittyy ekosysteemiajatteluun, joka ei koske vain biologisia ekosysteemejä vaan myös yhteiskuntaa.

Tämäkään ajatus ei ole tieteessä uusi, mutta se jäi pitkään abstraktiksi. Vasta pandemia paljasti, kuinka toisiinsa kietoutuneita kaikki järjestelmät ovat. Yhtäkkiä vaikea käsite oli tiivistettävissä yhteen lauseeseen: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta mitä tällä tiedolla tehdään yhteiskunnassa tai erityisesti matkailussa?

Matkailua on kehitetty pitkään erillään muista aloista, yhteiskunnasta ja luonnosta, vaikka se voi toimia vain yhdessä niiden kanssa. Missä kohteessa olisi matkailua ilman infrastruktuuria, paikallisia palveluja, liikennettä, luontoa ja kulttuuria?

Samalla tiedetään, että matkailu ylikuluttaa ja heikentää juuri näitä resursseja. Jotta matkailu voisi jatkua ja kestää, on selvää, että sen käyttämiä resursseja on ylläpidettävä ja vahvistettava.

Kestävä ja vastuullinen matkailu tarjoaa siihen työkaluja, mutta työkaluihinkin liittyy ongelma: ne pyrkivät vähentämään haittoja – jolloin paras tulos on nollavaikutus. Pysytään matkailukeskeisessä noidankehässä, jossa kaiken nähdään olevan olemassa vain matkailua varten. Tämä ei vastaa ekosysteemiajattelua, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Uudistava matkailu ei kumoa kestävää tai vastuullista matkailua. Päinvastoin, se kulkee samaan suuntaan, mutta ulottuu pidemmälle. Siinä matkailu muuttuu työkaluksi, jolla tehdään hyvää kohteen luonnolle ja yhteisölle, jotka eivät ole enää pelkkiä resursseja. Ne ovat aktiivisia sidosryhmiä, joilla on omat tarpeensa ja äänensä.

Lähtökohtana on kysymys siitä, mikä on kohteen todellinen arvo ja mitä se tarvitsee. Mukaan otetaan eri alat ja sektorit, toimitaan verkostoissa ja luodaan arvoa, joka ei aina ole rahallista.

Kapitalistinen ajattelumme tekee vaikeaksi ymmärtää, mitä ei-rahallinen arvo voi tarkoittaa, mutta tämä on eri aiheensa.

Tieteilijöiden mukaan uudistavaa matkailua ei voi määritellä universaalisti. Se riippuu aina kohteesta, kontekstista ja ajasta – ja juuri siksi se voi vastata todelliseen maailmaan. Siitä huolimatta on piirteitä, jotka kuuluvat siihen aina.

Ensinnäkin uudistava matkailu saa muutoksen aikaan sekä kohteen että matkailijan kannalta. Se vahvistaa paikallista elinvoimaa, toteuttaa kohteen potentiaalia, mutta myös saa matkailijan kasvamaan ihmisenä oppimisen ja osallisuuden kautta.

Toinen ominaisuus on yhteys perinteiseen tietoon, kuten alkuperäiskansojen ja vanhan kansan viisauteen. Kuluttajayhteiskunta on uusi ilmiö – vielä sukupolvi tai kaksi sitten ihmiset toimivat kestävien periaatteiden mukaisesti. Sitten unohtui tärkeä ajatus: olemme osa luontoa.

Uudistava matkailu yhdistää tämän ikiaikaisen tiedon ja modernin tieteen parhaaksi mahdolliseksi lopputulokseksi, esimerkiksi välittämällä perinteisiä taitoja nykytekniikan avulla.

Kolmas ja ehkä tärkein ominaisuus on keskittyminen myönteisiin nettovaikutuksiin –yhteisöjen ja ekosysteemien uudistumiskyvyn vahvistamiseen.

Monet asiantuntijat neuvovat, että ensin on poistettava kaikki haitat ennen kuin voidaan tavoitella hyvää. Miksi asia nähtäisiin niin mustavalkoisena? Monella tavalla voidaan puuttua matkailun perinteisiin kielteisiin vaikutuksiin, kuten päästöihin ja ruuhkautumiseen, ja samalla huomioida kohteiden konkreettiset tarpeet, osallistua ja osallistaa hyvän tekemiseen ja käyttää matkailua alueellisen kehityksen työkaluna.

Rositsa Röntynen

lehtori

Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Rural Finland Tourism Hub -hanke