Vääränlaista vihreää

Alkukesän kosteudessa kasvavat kohisten niin porkkanat, pionit kuin juolavehnätkin. Jos rikkoja ei ole riesaksi asti, antaa kesäinen kitkentä mukavasti päivetystä ja aikaa omille ajatuksille.

Jos rikat kuitenkin ovat ottaneet vallan, muuttuu vihannesmaan ja kukkapenkkien hoito hauskuudesta puurtamiseksi.

Usein paljon tulevasta kitkemisurakasta kertoo se hetki, jolloin keväällä levitetyt kasvatusharsot vedetään pois kaali- ja porkkanarivien päältä. Kitkijän helpoimpia selätettäviä ovat siementävät, yksivuotiset lajit, kuten tattaret ja jauhosavikka, joiden kohdalla paras konsti on olla riittävän aikaisin liikkeellä. Hankalimmat taistot käydään yleensä monivuotisen juuren avulla levittäytyvien juuririkkakasvien kanssa.

Joskus rikkakasvin maineen saattaa yllättäen saada myös puutarhaan istutettu kasvi. Näin käy välillä esimerkiksi maahumalan tai vuohenkellon kanssa. Huomattavaa onkin, että se, mikä yhdelle on rikkakasvi, ei ehkä ole sitä toiselle. Pienen asennemuutoksen avulla myös rikkakasveissa voi oppia näkemään potentiaalia puutarhakasveiksi. Ovathan ne useimmiten varsin elinvoimaisia ja kasvattavat näyttävän kasvuston siinä missä viralliset puutarhalajikkeetkin.

Sallivaa linjaa noudattelee myös nykyinen puutarhaihanne, joka yhä enemmän korostaa puutarhan virkistävää merkitystä ja luonnonmukaista lajistoa. Maitohorsma, rantavehnä ja lemmikit saavat nykyisin luvan kanssa temmeltää monissa arvopuutarhoissa.

Jos malttaa vihkiytyä rikkaruohojen maailmaan, saattaa niistäkin oppia monenlaista. Esimerkiksi vuohenputki ja pihatähtimö viihtyvät ravinteikkaassa maassa, joten niiden läsnäolo kertoo maan olevan hyvässä kunnossa puutarhakasvejakin silmällä pitäen. Toiset rikkaruohot taas kertovat tarinoita oman puutarhan historiasta.

Heleän vihreä keltamo eli kartanonkarkulainen on muinainen kulttuurikasvi, jota tavataan lähinnä vanhoilta asuinpaikoilta ja hautausmaiden liepeiltä. Rautanokkonen puolestaan on harvinaistunut typen suosija, jonka yleisyys viestii vanhan navetan rauniosta tai runsaasta karjanlannan käytöstä.