Pastalla lamaa vastaan

Kostea ja lämmin sarvimakaroni syöksyy pastakoneesta. Sarvimakaroni on Myllyn Parhaan ykköstuote. 

Putkispagetti 

Kiharaspagetti 

Kaurapasta 

TEKSTI: Riitta Mustonen KUVAT: Jaakko Martikainen, Jaana Kankaanpää

Suojavaatteet ylle ja saliin. Vastaan tulvahtaa lämmin, kuiva ilma, ja meteli on kova niin kuin useimmissa tehtaissa.

Putkesta syöksyy alas sarvimakaronia, joka jakautuu elevaattorikouruihin. Kourut nostavat vielä lämpimänpehmeän pastan valtavan suureen ja monta metriä korkeaan kuivausuuniin, missä makaronit kuivuvat kolmisen tuntia.

Työnjohtaja Markku Mäkelä tarkkailee tuotantoa omasta kopistaan lasin takaa. Mäkelällä on 28 vuoden kokemus Myllyn Paras Oy:ssä. Sinä aikana meno on koko ajan kiihtynyt.

Työnjohtokopin ikkunalla seisoo parikymmentä pientä muovirasiaa, joissa on eri muotoisia ja kokoisia makaroneja. Niitä kaikkia tuotetaan Hyvinkäällä keskeytymättömässä kolmivuorossa.

”Vaikka ruuan hinta on noussut, niin pastan menekki on vain kasvanut. Viime vuonna tää lähti lapasesta”, Mäkelä pyörittelee päätään. Kaikki menee kaupaksi, mitä vain koneet jaksavat pyörittää.

Niin. Makaroni on halpaa, ja jos työt loppuvat, ihmisillä on aikaa keitellä sitä.

Kuivapastan resepti on yksinkertainen. Laitetaan vettä ja vehnäjauhoja niin, että vettä on kolmannes. Ne sekoitetaan taikinaksi, joka puristetaan muotin läpi ja kuivataan 12,5 kosteusprosenttiin. Toisin sanoen vesi pannaan ensin jauhojen sekaan ja otetaan sitten pois, sillä vehnäjauhojen kosteus on alunperin noin 13 prosenttia.

Erilaisten muottien avulla puristuu eri muotoisia ja väriaineita lisäämällä eri värisiä makaroneja. Kurkuma värjää kukkapastan keltaiseksi, pesto ja pinaatti vihreäksi, tomaatti ja chili punaiseksi. Täysjyväjauhoista tehty makaroni on tummaa ja runsaskuituista.

Myllyn Paras valmistaa myös suomalaista erikoisuutta eli ruismakaronia. Ohrapastaakin on kokeiltu, mutta se ei mennyt kaupaksi.

Kun kiipeää tikkaita pitkin ylös taikinasekoittimen viereen, näkee muovin läpi, miten akselit pyörittävät taikinaa. Viereisellä tasolla on jauhopölyn peittämiä työkaluja, jotka näyttävät siltä kuin niitä ei olisi käytetty aikoihin. Tosiasiassa edelliskäytöstä on neljä päivää. Tämä työpaikka ei sovellu vilja-allergisille.

Miten suomalaisten viljelijöiden alunperin omistama Tuottajain Mylly, nykyinen Myllyn Paras Oy, rupesi pastanpuristajaksi?

”Suomessa syödään niin paljon makaronilaatikkoa!” huudahtaa viestintäpäällikkö Arja Savela. Sarvimakaroni on Myllyn Paras Oy:n ykköstuote, sille eivät mitkään fusillit tai simpukat pärjää.

Hyvinkäälle hankittiin ensimmäinen makaronilinja vuonna 1983. Vuonna 1996 ostettiin Italiasta moderni pastalinja, joka pystyy käyttämään kotimaista vehnää ja täysjyvävehnää. Uusia tuotteita on tuotu sitä mukaa, kun on saatu uusia suuttimia.

Myllyn Paras Oy on tätä nykyä pastatuotteiden markkinajohtaja Suomessa, mitä Savela pitää hyvänä saavutuksena, sillä monissa maissa italialainen Barilla on kärjessä. Raisio tulee hyvänä kakkosena, kaupan merkit kolmantena ja muut, kuten Barilla ja de Cecco vasta neljäntenä.

Tosin osan pastatuotteista Myllyn Paras joutuu tuomaan. Kun spagettikone puristi viimeiset lonkeronsa, uutta ei ole hankittu, vaan spagetit tuodaan nykyisin Italiasta.

Myllyn Paras toi hiljattain markkinoille myös tuorepastan, pakastetut tortellinit ja raviolit. Täytetyt pastat valmistetaan yhtiön toisessa toimipisteessä Hyvinkäällä, entisessä Hellas-pianon tehtaassa, mistä tulevat maailmalle myös Myllyn Paras -pakastetaikinat ja -leivonnaiset.

”Siinä onkin opettamista, että kuluttajat osaavat ostaa pastaa pakastimesta”, Arja Savela tuumaa.

Pakastepastassa yhdistyy Myllyn Paras Oy:n kaksi linjaa. Myllyn tuotteet eli erilaiset jauhot, hiutaleet ja kuivapastat, tuovat myynnistä noin 60 prosenttia ja pakastetehdas 40 prosenttia. Yhtiön liikevaihto nousee tänä vuonna yli 50 miljoonan euron, ja yhtiö on lähes kokonaan Pekka Savelan omistuksessa.

Pekka Savela pitää yhtiön menestyksen salaisuutena laatuun ja tehokkuuteen panostamista. Organisaatiosta on hiottu ylimääräinen pois ja Myllyn Paras -tuotemerkkiä on mainostettu voimakkaasti.

”Suomalainen pasta on kansainvälisesti kilpailukykyistä. Se edellyttää hyvää raaka-ainetta ja erityisesti oikeanlaatuista valkuaista. Vilja tulee meille Etelä-Suomesta 150 kilometrin säteeltä, mutta käytämme osaksi

MAALISKUU 2009