Pitkästen suomenlampaat ovat ihmisrakkaita.
Lampolasta lämpöä hoivatyöhön
Tässä hetkessä stressi katoaa. Lampuri Sanna Pitkänen nauttii eläinten seurasta.
Lempeitä lampaita voisi hyvin käyttää toimintaterapian työkaluina. Tai ehkä työkaveri olisi parempi termi.
Pitkästen maatilan pihapiirissä on vanha hirsirakennus, johon remontoidaan tilat green care -yritykselle.
Pronssikalkkuna Pipu hakeutuu lähelle emäntäänsä.Pässi terapeuttina kuulostaa vitsiltä, mutta onkin oikeasti vakavasti otettava juttu.
Kun oikein harmittaa, tulen tänne toviksi istuskelemaan. Kauan ei harmita, niin se vain on, lampuri Sanna Pitkänen sanoo paistatellessaan lämpölampun ja kymmenen iholle tulevan suomenlampaan keskellä.
Pitkänen lataa akkujaan omassa lampolassaan ja pukee sanoiksi monen muun eläimiä omistavan mietteen: ”Elukkojen kanssa ei voi pitkään olla pahalla päällä.”
Parhaat ideat ovat usein yksinkertaisimpia. Niin on myös green caren eli vihreän hoivan perusajatus. Green carella tarkoitetaan luonnon, maaseudun ja eläinten valjastamista hoiva- ja hyvinvointityön työkaluksi.
Vanhastaan tuttua
Green care on nouseva trendi, Euroopassa jo läpi lyönyt, Suomessa vasta tulollaan. Green caren kuvaaminen trendiksi on tosin vähän hassua, sillä ajatushan on vanha kuin mikä: iät ja ajat ihminen on paennut stressiä saloille ja erämaihin, voimaantunut vastaleikatun heinän tuoksusta ja saanut toimintatarmonsa takaisin lehmipaimenessa.
”Asia ei ole uusi, ammoinhan esimerkiksi vanhainkodit perustettiin luonnon keskelle ja työlaitoksissa hoidettiin puutarhoja, mutta termi on uusi. Green caressa on tavoitteena, että luonto ja eläimet otetaan tietoisemmin osaksi terapiaa”, Green Care Finland ry:n puheenjohtaja Eeva Nurmi muotoilee.
Nurmen luotsaama yhdistys on tehnyt jo viisi vuotta green carea tunnetuksi.
”Tänä aikana ala on ottanut pitkiä harppauksia. Green care tunnetaan jo laajasti. Enää puuttuu se viimeinen sysäys, jonka myötä julkinen sektori, sairaanhoitopiirit ja kunnat alkaisivat määrätietoisesti ostamaan näitä palveluita ja korvaamaan niillä erityisesti laitoshoitoa”, Nurmi sanoo.
Lampaan tahdissa
Sanna Pitkänen on ammatiltaan toimintaterapeutti. Hän kuntouttaa asiakkaitaan niin, että heidän toimintakykynsä parantuisi. Jollakin se tarkoittaa motoristen taitojen harjoittamista, toisella sosiaalisten ja kolmannella jokapäiväisten arkiaskareiden harjoittelua.
Pitkänen on erikoistunut neurologiaan ja autismikuntoutukseen. Asiakkaat ohjautuvat hänen luokseen Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirien kautta. Useimmat hän tapaa asiakkaan luona. Yrityksen toimitilat, terapiahuone, sijaitsee Ähtärin keskustassa.
Tulevana syksynä toimipaikan olisi tarkoitus siirtyä Sanna ja Arto Pitkäsen maatilalle Ähtärin Perännejärven rannalle. Samalla toimintaterapiayrityksestä tulisi myös green care -yritys.
”Itse toimintaterapia ei muuttuisi paljoakaan. Esimerkiksi vuorovaikutusta voi harjoitella helposti täällä lampaiden kanssa. Jopa paremmin kuin kahden kesken terapiahuoneessa, sillä eläinten kanssa oleminen on tiiviimpää. Kun sisällä tehdään harjoitus harjoituksen vuoksi, täällä voidaan tehdä jotain oikeasti. Esimerkiksi siirtää lampaat ulos aitaukseen. Palaute oman tekemisen onnistumisesta on silminnähtävää”, Sanna Pitkänen kertoo.
Käytännöt hakusessa
Sanna Pitkänen kiinnostui green caresta useita vuosia sitten serkkunsa kautta. Toiminta- ja ratsastusterapeuttina tämä piti hevostallia, jossa kävi erilaisia kuntoutettavia asiakkaita. Eläinten kanssa puljaaminen näytti tehokkaalta kuntoutukselta.
Kun Pitkäsen perhe muutti maatilalle ja alkoi kasvattaa lampaita, haave terapiayrityksen siirtämisestä maatilalle alkoi kyteä.
”Sen jälkeen olen kaivanut tietoa joka paikasta. Hyviä käytäntöjä on tullut vastaan. Pelson vankilan lapinlehmät nyt yhtenä esimerkkinä. Etelä-Suomessa toimii myös toimintaterapiaa lammastilalla tarjoava yritys. Monenlaista eläinavusteista kuntoutusta on olemassa yleisesti tunnetumman ratsastusterapian lisäksi.”
Viime vuonna Pitkänen näki paikallislehdessä ilmoituksen green care -painotteisesta yrittäjyyskoulutuksesta. Koulutus tuli kuin tilauksesta. Pitkänen on opiskellut aikuiskoulutuskeskus Sedussa Seinäjoella vajaan vuoden päivät.
Koulutuskaan ei tosin avaa green care -yrittäjyyttä täydellisesti.
”Alan käytännöt puuttuvat. Olemme vierailleet green care -palveluita tarjoavissa yrityksissä, mikä on ollut avartavaa, mutta niissäkään ei green care ole ollut kovin suunnitelmallista. Usein näyttää siltä, että eläimet ja puutarhanhoito ovat tulleet käytännöiksi sattumalta.”
Tutkittu tieto tarpeen
Pitkänen on ylpeä ammatistaan. Hän haluaa, että korkeat laatuvaatimukset täyttyvät myös green care -palvelussa.
”Tieteellistä tutkimusta eläinavusteisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta on hyvä saada enemmän. Etsin myös vertaistukea ja esimerkkejä. Onneksi green care on nyt nosteessa. Erilaisia hankkeita on paljon, ja tietoa tulee lisää.”
Pitkänen uskoo, että vankka kokemus toimintaterapeutin työstä ja oman lammaskatraan tuntemus ovat hyvä paketti. Pitkänen ei harkitsisi green care -elementin tuomista työhönsä, ellei pitäisi sitä vaikuttavana.
”Rauhallinen maatilaympäristö arkisine töineen luo monipuolisia aistikokemuksia ja mahdollistaa uusia terapeuttisia toimintamuotoja. Näitä ei voi matkalaukkuun pakata, jos kuljetaan asiakkaan omaan ympäristöön.”
Kustannukset kiikariin
Suomessa on toteutettu ja menossa useita erilaisia selvityshankkeita green caren mahdollisuuksista. Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä oli yksi ensimmäisistä green careen uskoneista organisaatioista. Parhaillaan oppilaitos on mukana oman alueen lisäksi valtakunnallisessa ja kansainvälisessä green care -hankkeessa.
Suunnittelija Anu Pajala uskoo, että selvitystyötä alkaa olla nyt riittävästi.
”Seuraavaksi tarvitaan toimintaa. Hankkeiden pitää toimia puskureina ostajien suuntaan niin, että yrittäjien olisi taloudellisesti järkevää perustaa green care -yrityksiä. Ellei ole asiakkaita, investoinnit ja muu satsaaminen eivät kannata.”
Pajala sanoo, että ostajat kaipaavat tietoa hoitomuodon vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta.
”Jos laitosasuja, vaikka mielenterveyskuntoutuja, käy päivätoiminnassa maatilalla, huomataan ennen pitkää positiivisia vaikutuksia. Kun kuntoutujan toimintakyky paranee, lääkkeitä tarvitaan vähemmän, ja säästöä syntyy myös euroissa laskettuna.”
Vaihtoehtona päivätoiminta
Myös yrittäjät kiinnostuvat green caresta. Pajala kertoo Keski-Pohjanmaalla ja Oulun eteläisillä alueilla green care -ajatuksilla tavoitetun satoja ihmisiä. Yksi ryhmä on maatilat, joilla on hoiva-alan koulutusta valmiina.
”Moni maatila työllistää toisen puolison. Toinen käy kodin ulkopuolella töissä, usein hoiva-alalla. He ovat nyt kiinnostuneita harjoittamaan hoivatyötä maatilaympäristössä.”
”Moni tekisi työtä mieluusti muualla kuin laitosmaisissa oloissa. Maatilan asukkaina heillä on jo valmiina ymmärrys siitä, miten hyvää tekeviä maaseutuympäristö ja esimerkiksi eläinten seura voivat olla”, Eeva Nurmi lisää.
Nurmi arvelee, että erityisesti päivätoiminta sopisi monelle maatilalle, joilla nyt mietitään green caresta elinkeinoa.
”Päivätoiminta ei sitoisi liikaa, maatilan arki voisi silti rullata samalla.”
Monimuotoista yrittämistä
Toimintaterapeutti Sanna Pitkäsenkin yritysidea johtuu halusta paitsi tehdä työtään entistä paremmin myös viedä työt kotiin, maatilalle. Maatilaakin on aikomus kehittää. Pitkäsen puoliso on fysioterapeutti, mutta haluaisi jatkossa työskennellä enemmän tilalla.
Pitkäset kartoittavat rahoitusmahdollisuuksia sekä green care -yrityksen että lammastilan kehittämiseksi. Pihapiirin vanhaan hirsirakennukseen remontoidaan terapiatilat ja elintarvikehuoneisto. Lampaita on nyt parikymmentä, mutta tulevaisuudessa niitä voisi olla enemmän. Hoivayrityksen ja maatilan kehittäminen kulkevat käsi kädessä.
”Tilalle perustettava puoti, jossa myytäisiin omia lammastuotteita, voisi palvella kuntoutujien työharjoittelupaikkana”, Sanna Pitkänen visioi. ”On ilahduttavaa, että esimerkiksi Pro Agria suhtautui ideaani myönteisesti.”
Rakenteista sisältöön
Sekä Nurmi että Pajala uskovat, että green care on tulevaisuudessa varteenotettava sosiaali- ja terveyspuolen palvelumalli. Maatiloilla toimivat perhehoitoyksiköt, päivätoiminta ja kuntouttava työtoiminta tulevat osaksi käytäntöjä. Kuntien lakisääteiset palvelut on joka tapauksessa hoidettava, ja niiden muotona voisi hyvin olla green care.
”Sote-uudistuksessa on nyt keskitytty palveluiden sisällön sijaan rakenteisiin. Tämä vie kunnilta resursseja ja heikentää uusien ideoiden mahdollisuuksia päästä käytäntöön. Mutta kun tilanne selkiytyy, uskon, että green care -palveluiden arvo nähdään”, Nurmi sanoo.
Timppa-pässi katsoo kysyvänä emäntäänsä Sanna Pitkäseen. Utelias ja ihmisrakas Timppa voisi hyvin sopia terapiaeläimeksi. Kesyjä ja ihmisystävällisiä ovat Pitkäsen maatilan muutkin eläimet: koirat, kissat, pronssikalkkuna Pipu ja maatiaiskanat.
Jokirantaan viettävä pihapiiri näyttää siltä, että siellä mieli lepäisi. Niin terveen kuin kuntoutusta kaipaavankin.
Lisätietoa Green caresta:
• Green Care Finland ry : www.gcfinland.fi
• Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymän greencare-hanke: www.kpedu.fi (sieltä Projektit)
• Valtakunnallinen greencare-kehittämishanke VoiMaa! 2011–2013: www.mtt.fi (hakusana VoiMaa )
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
