Työtä nuoren ehdoilla
Kuvitus: Stiina HoviSaattaen vaihtaen
Valtaosa nuorista haluaa tulla autetuiksi, sanoo neuvotteleva virkamies Jaana Walldén opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Walldén vastaa etsivän nuorisotyön valtionavuista ja tietää tarkasti, miten kunnat ovat työssä edenneet.
Etsivä nuorisotyö ei ole uusi asia Suomessa, vaan se rantautui meille jo 1960-luvulla. 90-luvun lamassa se työmuotona lähes katosi, kunnes vuonna 2008 valtio aloitti kokeiluluontoisesti tukea etsivää työtä.
”Nuorten työpajoihin alkoi tuolloin tulla nuoria ilman viranomaisten lähetettä. Pajat ilmoittivat, että heille ohjataan nuoria, joita täytyy hakea kotoa, kun nämä eivät aamuisin herää. Ajateltiin, että tämä on jäävuoren huippu, ja päätettiin virittää takaisin etsivää nuorisotyötä”, Walldén kertoo.
Vuonna 2011 etsivä nuorisotyö saatiin nuorisolakiin. Se on kunnille vapaaehtoista, ja kunnat voivat hakea siihen valtionapua. Se on myös osa nuorisotakuun kokonaisuutta.
Näkymättömät esiin
Etsivä nuorisotyöntekijä saattaa saada nuoresta tiedon montaa eri kautta. Kun nuori esimerkiksi keskeyttää koulun tai ei vastaa sosiaaliviranomaisen yhteydenottoihin, hänestä menee tieto etsivälle nuorisotyöntekijälle. Myös vanhemmat tai kaverit saattavat vinkata, että nuorella on avun tarve.
Etsivä etsii yhteystiedon perusteella nuoren ja kertoo, kuka on ottanut yhteyttä. Hän kysyy, haluaako nuori, että tilannetta selvitetään.
”Yleensä jonkin aikaa menee ennen kuin nuori on valmis keskustelemaan. Mietitään yhdessä, mitä pitäisi tehdä. Nuori on mukana koko ajan, hänen selkänsä takana ei tehdä mitään. Etsivä menee nuoren kanssa viranomaisen luo hoitamaan asioita tai vaikka tutustumaan kouluihin, jos nuori niin haluaa”, Walldén kuvailee.
”Etsivä ei ole portsari, vaan saattaja. Mennään ’saattaen vaihtaen’. Työ perustuu nuoren kohtaamisen osaamiseen. Tärkeää on saavuttaa nuoren luottamus.”
On tavallista, että nuori tarvitsee usean eri sektorin samanaikaisia palveluja. Etsivä nuorisotyöntekijä ja nuori kutovat yhdessä eri palvelujen ammattilaisten kanssa kokonaisuuden nuoren ympärille niin, että nuori pääsee kiinni tulevaisuutensa tekemiseen.
”Kun vuonna 2008 aloitettiin, monesta kunnasta välittyi viesti, että etsivä nuorisotyö on nostanut esiin sellaisen joukon, jota ei tiedetty olevankaan. Kun oppivelvollisuus on suoritettu, nuoren täytyy itse ilmoittautua esimerkiksi TE-toimiston asiakkaaksi. Missään vaiheessa ei lasketa, ovatko kaikki mukana”, Walldén toteaa.
”Kukaan ei osaa kaivata, jos jäät kotiin etkä täytä yhteishakulomaketta, et käy sosiaalitoimistossa, et mene TE-toimistoon.”
Walldén kuvaa näitä nuoria yhteiskunnan kaihtimen takana oleviksi. Jos heidän määränsä ei ole tiedossa, miten kunta osaa määritellä palvelutarpeen?
Monessa kunnassa onkin alettu selvittää, mitä kaikkea nuoret haluavat tehdä.
”Tämän työn yksi tärkeimmistä hyödyistä on, että mitä aikaisemmassa vaiheessa voidaan tarjota palveluita tippumassa olevalle nuorelle ja nuori ottaa avun vastaan, sitä enemmän nuorella on omia voimavaroja ottaa oman tulevaisuuden suunnittelu kokonaan omiin käsiinsä.”
”Yksi nuorilta saamamme viesti on, että he eivät usko, että kukaan voi auttaa, koska kukaan ei kuuntele. Etsivässä nuorisotyössä nuori kokee, että häntä kuullaan.”
RIITTA MUSTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
