Suomen pitää säätää sanktiovero

Päätoimittaja Jouni Kemppainen kirjoitti (MT 10.6.), että Venäjä saattaa selvitä. On kuitenkin parempi kirjoittaa suoraan, että Venäjä selviää EU:n ja Yhdysvaltojen asettamista sanktioista aivan varmasti.

Toisaalta Kemppainen ottaa hyvin vaatimattomasti kantaa siihen, että Suomen maanviljelijät kärsivät Venäjän päätöksestä kieltää ruuan tuonti sanktioita asettaneista maista. Siitä johtuen maanviljelijät ja erikoisesti maidontuottajat ja heidän perheensä kärsivät suurta rahan puutetta. Toki samassa lehdessä oli hyvä reportaasi viljelijöiden rahavaikeuksista.

Sanktiot merkitsivät kaksi vuotta sitten välittömästi, että Suomesta ei voitu viedä maitotuotteita, lihaa, perunoita sekä eräitä muita ruokatarvikkeita Venäjälle. Samalla se merkitsi, että muun muassa maitolitran hinta putosi ainakin Valion Haapaveden meijerin alueella seitsemän senttiä. Se on paljon.

Euroopan unioni ja Suomen valtio eivät ole luvanneet korvata sanktioista aiheutuvia tappioita.

Turvallisuuspolitiikasta johtuvat taloudelliset seuraukset on asetettu nyt vain viljelijäväestön harteille. Muut saavat palkkansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se on kerta kaikkiaan väärin ja osoittaa EU:n päättäjiltä osaamattomuutta ja tietämättömyyttä. He eivät osaa tai uskalla tunnustaa omaa typeryyttään koko Ukrainan kriisissä. EU:lla on omat syntinsä Ukrainan kriisissä.

Turvallisuuspolitiikan taloudesta pitää vastata koko kansan.

Hallituksen pitää esittää ja eduskunnan säätää pikaisesti sanktiovero. Vero voisi olla yksi prosentti palkasta, eläkkeestä, yrityksen verotettavasta tuloksesta, osinkotuloista ja muista verotettavista tuloista.

Näin kertyvät varat tilitetään maataloustuotteita ostavien yritysten kautta lyhentämättöminä viljelijöille siinä suhteessa, miten paljon he tuotteitaan toimittavat meijereihin, teurastamoihin, kauppoihin tai tukkuportaaseen.

Menetelmä on yksinkertainen. Tukku ja jalostusporras ilmoittavat ostamiensa tuotteiden rahallisen määrän kuukausittain, saavat valtiolta rahat ja tilittävät ne sen jälkeen tuottajille niin, että tuottaja näkee omassa tilissään, paljonko on saanut sanktioverosta tuottoa. Se on viljelijälle verotettavaa tuloa.

Jos veroa kertyy valtion kassaan enemmän kuin menee viljelijöille, yli jäänyt osa rahastoidaan tulevia huonoja aikoja varten.

Venäjä on ollut suuri Suomen maatalouden asiakas. Tuonnin kieltäminen ei ole aiheuttanut Venäjällä ruuan puutetta. Kaupat ovat täynnä hyviä ja monipuolisia venäläisiä ruokia. Maatalous on kehittynyt nyt pitkin harppauksin. Myös ulkomaan kaupassa vienti on suurempaa kuin tuonti. Venäjällä on suuria asiakkaita Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Venäjästä on tulossa muun muassa suuri vehnän viejä.

Ruuan vienti Suomesta on Venäjän asukasmäärään nähden ollut niin vähäistä, että ne menevät jo pelkästään maistelemalla Moskovassa ja Pietarissa. Niiden vienti merkitsee kuitenkin Suomen maataloudelle hyvin merkittävää tuloa.

Otetaan esimerkiksi perunat. Toimin aikoinaan Vologdan alueella suuren metallitehtaan elintarvikehuollosta vastaavana konsulttina. Tehtaassa oli töissä yli 60 000 työntekijää. Sen ruokalaan vietiin joka päivä perunoita lähes kymmenen tonnia. Paransimme heidän kanssaan tuotantoa ja perunoiden laatua hyvin merkittävästi. Projekti on nyt laajentunut niin, että siihen liittyneet tilat yhdessä toimittavat perunoita myös Moskovaan ja Pietariin sekä siemenperunoita ympäri Venäjää. Siitä huolimatta venäläiset ostaisivat perunoita Suomesta.

Suomessa uutisoidaan jatkuvasti, että Venäjä elää öljystä ja kaasusta. Tämä ei ole läheskään koko totuus. Vain murto-osa venäläisistä on työssä energiatuotannossa. Suurin osa on palveluissa, teollisuudessa, maataloudessa ja liikenteessä. Lisäksi Venäjällä on pienyrittäjyys kehittynyt voimalla. Yrityksiä on jo satoja tuhansia.

Suomen tulisi nyt irtaantua yksipuolisesti EU:n asettamista sanktioista ja lähteä tekemään kauppaa niin kuin naapurin kanssa tehdään. Venäjä on meille hyvä ja turvallinen naapuri.