Käytetyllä tavaralla on isot markkinat – jopa maailman rumin lamppu löysi ostajan
Kirpputoreilla liikkuu mitä ihmeellisin tavara. Käytetyn esineen ostaja säästää maapalloa ja saa kaupan päälle palan historiaa.
Kirpputoreilla ja muissa osto- ja myyntiliikkeissä liikkuu paljon tavaraa. Niistä voi tehdä ihmeellisiäkin löytöjä. Kuva: Sanne KatainenKotikaupunkiini avattiin uusi kirpputori. Sille olikin tilausta, sillä samoissa tiloissa vanhassa tehdaskiinteistössä toiminut edeltäjä lopetti ajat sitten.
Kirppiksen omistajat rummuttivat hanketta ahkerasti somessa ja tiedottivat säännöllisesti rakennustöiden edistymisestä. Se kannatti, sillä paikka varattiin ääriään myöten täyteen heti, kun se oli mahdollista. Itse sain viimein myyntipaikan parin kuukauden jonotuksen jälkeen.
Nykyään hintalaput täytetään etukäteen itse netissä ja tulostetaan kassalla valmiine viivakoodeineen. Sitten vain kotiin laputtamaan ja tavarat pöytään myyntiin.
On metkaa seurata reaaliajassa, mitä kaikkea ihmiset ostavatkaan. Traktorin varoituskolmio ja vanha haulikon puhdistussetti ainakin kiinnostivat, samoin puutarhakirjat ja retromalliset autolelut.
Etenkin kaikki vanhempi tavara tekee kauppansa, mikäli hinta on sopiva. Ajankohtakin vaikuttaa tavaroiden menekkiin: juuri nyt on ihan turha koettaa myydä joulukoristeita. Puutarhaan, sisustukseen ja remontointiin liittyvät esineet ovat sen sijaan aika varma myyntivaltti.
Kirpputoreilla on hauska kierrellä, vaikkei mitään ostaisikaan. Tosin harvoin niistä pääsee ulos ilman kantamuksia, sillä yllättävästi törmää johonkin täysin ohittamattomaan viimeistään kierroksen puolivälissä.
”On metkaa seurata reaaliajassa, mitä kaikkea ihmiset ostavatkaan”.
Toisen kaapintyhjennys on toisen löytö. Tavaran kiertokulku jatkuu. Itse selaan aina Facebookin markkinapaikan, Torin tai käyn kirpparilla, jos tarvitsen jotain. Uuden ostaminen ei todellakaan ole ensimmäinen vaihtoehto. Eikä viimeinenkään, sillä aina löytyy käytetty versio, ennemmin tai myöhemmin.
Ihmiset luopuvat hyvästä tavarasta pilkkahintaan tai jopa ilmaiseksi. Vastikään kävimme hakemassa siistin, viilutetun, 60-lukulaisen vuodesohvan, jonka omistaja antoi sen vastikkeetta eteenpäin. Oli vain helpottunut, kun joku viitsi kantaa sohvan pois pienestä asunnosta ja alas hissittömän talon kolmannesta kerroksesta.
Tahdon ajatella, että jokainen käytettynä ostettu esine vähentää maapallomme kuormitusta, tavalla tai toisella. Nuorena oli ilmiselvää ostaa tusinahyllykkö, ährätä se vaivalla kasaan ja viimeistään muutossa todeta, etteivät sen liitokset kestä liikuttelua.
Nykyään suhtaudun tavarahankintoihin hyvin eri lailla. Sitä paitsi käytetyllä esineellä on historia.
Kenenhän kotiin päätyi se valaisin, jonka hintalappuun kirjoitin ”maailman rumin lamppu”?
Kesä on mahtavaa aikaa vierailla muissakin kuin oman paikkakunnan osto- ja myyntiliikkeissä, kirppareilla ja tapahtumissa. Maailmaan mahtuu uskomaton määrä esineitä, joiden olemassaoloa ei ikinä tulisi muuten ajatelleeksikaan.
Kirpputorilla kannatetaan paikallista yrittäjyyttä, edistetään tavaroiden kiertoa ja saadaan kokea löytämisen riemua.
Yksi asia kyllä tässä koko kirppishommassa mietityttää. Kenenhän kotiin päätyi se valaisin, jonka hintalappuun kirjoitin ”maailman rumin lamppu”.
Kolumnin kirjoittaja on Kantrin graafikko.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
