Hyvällä tunnelmalla höystetty jännitysnäytelmä

Jahtipäivän päätteeksi kelpaa metsästyseuran omalla kodalla kerrata päivän tapahtumia ja syödä eväitä. 

Mielipide

21.11.200715:00

Kolumni

Sari Penttinen

Matti Kervinen ja harmaa norjanhirvikoira Eppu vetäytyivät aamulla juonimaan päivän jahtisuunnitelmaa. Se oli tuloksekas, sillä Epun haukusta ammuttiin emä ja vasa. 

Ruokaretkellä

Pyhäselkäläisen metsästysseuran Mulon Riistamiesten hirviporukka pääsee nopeasti yhteisymmärrykseen aamun ensimmäisistä passituksista lokakuisena lauantaina. Seuran kodan ympäristöön parkkeeratut autot erkaantuvat sovittuihin suuntiin.

Metsästyksenjohtaja Petri Väänänen lähtee karjalankarhukoira Piken kanssa etsimään kahtia jaetun porukan toiselle puolikkaalle hirveä.

Lyhyen ajomatkan jälkeen Väänänen ottaa Piken autosta ja lähtee kulkemaan sen kanssa metsään.

”Onko passit omilla paikoillaan?”, hän huikkaa radiopuhelimeen hetken kuljettuaan. Linjat ovat kuumina, kun jokainen kertoo tilanteensa. Kohta GPS-tutkapannalla varustettu Pike on irti.

Pike ei ehdi olla irti kuin hetken, kun Väänäsen radiopuhelin rasahtaa. Toisen porukan koiramiehen Matti Kervisen harmaalla norjanhirvikoiralla Epulla on jo vähintään yksi hirvi haukussa.

”En voi liikkua tästä yhtään mihinkään, koira haukkuu melkein vieressä. Enkä kyllä millään pysty näkemään onko hirviä enemmän kuin yksi haukussa”, hän selostaa ääntä madaltaen.

Tilanne kehittyy ja hirvet sekä koira liikkuvat sen verran, että Kervinen pystyy näkemään vähintään kaksi hirveä.

”On muuten isoja hirviä. Jokohan haukussa olisi se iso sarvipää? Tänne pitäisi saada lisää miehiä passiin.”

Alueella liikkuu iso uroshirvi, jolla on komeat sarvet. Radiopuhelimien välityksellä kulkevat viestit nostattavat varmasti jokaisen metsästäjän tunnelmaa.

Väänänen ottaa tilanteen haltuun ja alkaa järjestellä lisämiehitystä. Kerviseltä hän yrittää saada selvyyttä hirvien sukupuolesta ja iästä.

”Onko siellä emä ja vasa? Vai ovatko molemmat aikuisia?”

Kervinen on päässyt parempaan paikkaan tarkkailemaan hirviä ja on sitä mieltä, että haukussa on emä ja vasa. ”Vasa on kyllä tosi iso, mutta vasa se on.”

Väänänen ohjeistaa passimiehiä ampumaan ensin vasan. Lupa naaraan ampumiseen tulee myös.

Pike tekee hakulenkkejä ja koittaa etsiä itselleen omaa hirveä. Kun hakulenkki venyy eikä Pikestä kuulu mitään, kaivaa Väänänen GPS-tutkan esiin ja päivittää koiran sijaintitietoja.

”Koira on lähes 500 metrin päässä ja se on melkein paikoillaan. Onkohan sillä hirvi?”, pähkäilee Väänänen.

Väänäsen ei tarvitse kauaa pähkäillä, sillä nykyaikaisen tekniikan ansiosta hän voi soittaa Pikelle. Linjalta kuuluu vain koiran läähätys ja juoksun äänet, ei siis hirveä haukussa.

Kohta kajahtaa laukaus. ”Vasa nurin”, ilmoittaa Kervinen radiopuhelimella. Ei kestä kauaakaan, kun myös emä on kaadettu.

Väänänen on kävellyt passissa seisovien Veikko Väänäsen ja Mulon Riistamiesten puheenjohtajan Asko Vesalaisen luo.

”Ei hirven ampuminen ole enää minulle niin tärkeä osa jahtia kuin ennen”, toteaa Veikko Väänänen pakatessaan kivääriään pussiin.

Seurue päättää viedä Piken kotitarhaan ja mennä sitten auttamaan saaliiden käsittelyssä.

Kummatkin Väänäset sekä Vesalainen tunnustautuvat melko innokkaiksi riistaruokien valmistajiksi.

”Hirvenliha muistuttaa paljon naudanlihaa, nuorta karjaahan tässä saalistetaan. Vanhan hirven liha maistuu aivan erilaiselta kuin nuoren”, miehet pohtivat.

Tällä hirvijahtikaudella Mulon Riistamiesten 25 hengen jahtiporukan jokainen jäsen saanee reilut 25 kiloa hirvenlihaa. Yhteensä seurassa on 125 jäsentä.

Yhden vasan lihat menevät lähes kokonaan pakollisiin menoihin, kuten peijaisiin ja maanomistajille annettaviin lihoihin.

Hirvenliha loppuu miesten pakkasista yleensä kevääseen mennessä, mutta viimeistään ennen uuden jahtikauden alkua.

”Jauheliha tulee käytettyä ensimmäisenä”, miehet nyökyttelevät. Siitä syntyy mureketta, jauhelihapihvejä ja kastiketta.

Pihveihin tarvitaan hirvenjauhelihan lisäksi sipulia, korppujauhoja, kananmunaa, pippuria ja suolaa. Pihvit paistetaan voissa, eikä loraus kermaa tee yhtään pahaa, kuvailee Veikko Väänänen.

Jahtipäivän herkkuihin kuuluu maksan käristäminen nuotiossa ja onpa hirviporukka keittänyt tänä syksynä hirvikeitonkin majalla.

Seuran hirvipeijaiset pidetään marraskuun alussa ja siellä ruuan valmistaa ammattikokki. Kaikki hirvet käy paloittelemassa eläkkeellä oleva lihanleikkaaja.

”Hirviporukan miehet ampuvat hyviä laukauksia. Jahtikauden alussa aina kerrataan kaikki turvallisuusmääräykset sekä hyvän osuman edellytykset”, kertoo Väänänen.

Hän on kuudetta vuotta metsästyksen johtajana. Hirvenmetsästysura alkoi ajomiehenä vuonna 1984.

Mulon Riistamiehillä ei vielä ole lahtivajan yhteydessä kylmiötä. Sen hankintaa on Väänäsen mukaan pitkitetty, jotta tiedetään tarkasti mitkä kylmiöille asetettavat määräykset tulevat olemaan.

”Ruhoja riiputetaan lahtivajassa vähintään pari päivää.”

Saaliiksi saadun naarashirven ympärille kokoontuneiden metsästäjien kesken tunnelma on iloinen. Suolistus sujuu varmoin ottein.

Jahti oli monella tapaa hyvin jouheva. Koira sai haukun nopeasti ja saalistakin saatiin.

Riistamiesten hirviporukka hyödyntää lähes kaikki hirven osat. Ja korpit huolehtivat puhtaanapidosta hoitelemalla suolet.

”Sisäelimistä munuaiset ja maksa otetaan talteen. Myös sydän käytetään, sekä kieli”, luettelee Arvo Sorsa.

Sorsa valmistaa kielen maustamalla sen merisuolalla, pippurilla sekä hyvällä mielellä ja keittämällä kolmisen tuntia.

Munuaisista voi valmistaa vaikka keittoa tai paistaa hienoina siivuina pannulla valkopippurin kera, hän ohjeistaa.

Veikko Väänänen on erikoistunut turpasyltyn tekoon. Makuelämyksen nautinnollisuus jakaa mielipiteitä porukassa.

”Ensin turpa pitää leikata ja käräyttää karvat pois esimerkiksi hitsauspillillä polttamalla”, kuvailee Väänänen.

Keitinveteen lisätään suolaa ja keitellään 15 minuutin verran palanutta karstaa pois. Sen jälkeen turpa laitetaan sipulin, suolan ja pippurin kera kattilaan. Vasan turpaa saa keittää noin kaksi tuntia, Väänänen jatkaa.

”Sitten onkin herkuttelun vuoro.”

Saaliiksi saadun vasan maksalla herkutellaan heti jahdin päätyttyä seuran kodalla. Vesalainen maustaa maksansiivut grillausmausteella ja laittaa ne paistinpannulle käristymään.

Myös nokipannukahvi porisee nuotiolla.

Mistä siis on suomalainen hirvijahti tehty? Hurtista huumorista, rennosta yhdessäolosta ja hyvistä eväistä, niistä on hirvijahti tehty.