Valtakunnanajattelija: Keskustan kannatus kyntää syvällä – voimien keräämiseen tarvittaneen vähintään yksi kausi oppositiossa

Edes äidinmaidosta imetty keskustalaisuus ei välttämättä pysy mukana muutettaessa opiskeluiden ja työn perässä isommalle paikkakunnalle. Kuva: Jarkko Sirkiä

Mielipide|Politiikka

17.12.202209:00

Kolumni

Juho Rahkonen

Alkutalven poliittisiin puheenaiheisiin on kuulunut keskustan kannatus, joka vajosi alle kymmenen prosentin.

Keskustan tilannetta ei ole auttanut edes se, että puolue on ajanut maanomistajien asiaa ja käyttänyt hallituksessa valtaa enemmän kuin sen vaatimattomasta vaalituloksesta voisi päätellä.

Esimerkiksi luonnonsuojelulain käsittelyssä keskusta on asettunut opposition kannalle. Tällaisilla peliliikkeillä keskusta pyrkii näyttämään kannattajilleen, että ainakaan maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä se ei ole punavihreiden puolueiden linjoilla, vaikka samassa hallituksessa ollaankin.

Ei silti ole kirkossa kuulutettu, auttaako tämäkään nostamaan keskustan kannatusta. Kiittämättömyys on maailman palkka, etenkin politiikassa.

Perimmäinen syy keskustan kannatusahdinkoon on yhteiskunnan rakennemuutos: Suomi kaupungistuu ja väestö ikääntyy. Väki vähenee niillä alueilla, joilla keskusta on perinteisesti ollut vahva, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Taloustutkimuksen keräämästä mielipidekyselyiden tausta-aineistoista selviää, että keskustan kannatus on aiempaa enemmän yli 65-vuotiaiden, maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla asuvien varassa.

Eläkeikäisissä keskustan kannatus on kaksi kertaa niin suurta kuin koko väestössä, eli ”eläkeläissuhdeluku” on 2. Vaikka kokoomus ja Sdp ovat äänimäärillä mitattuna vielä isompia eläkeläispuolueita, niillä vastaava suhdeluku on vain 1,26 ja 1,54.

Eläkeläisten asiat ovat tietysti yhtä tärkeitä kuin muidenkin, mutta pärjätäkseen tulevaisuudessa puolue tarvitsisi kaikenikäisiä kannattajia. Keskustan kannatus alle 50-vuotiaiden ikäryhmässä on vain neljän–viiden prosentin luokkaa.

Kaikkein alhaisimmillaan keskustan kannatus on nuorten aikuisten keskuudessa. Moni heistä on henkisesti kaupungistunut; edes äidinmaidosta imetty keskustalaisuus ei välttämättä pysy mukana muutettaessa opiskeluiden ja työn perässä isommalle paikkakunnalle.

Kokoomuksen kannatus on vahvaa kaikissa ikäryhmissä, nuorista vanhoihin, kun taas SDP:n kannatus on enemmän kallellaan yli 65-vuotiaisiin. Suhteellisesti laskien SDP ei ole enää Suomen johtava eläkeläispuolue, vaan sen paikan on ottanut keskusta.

Keskustaa nakertavat yhteiskunnalliset muutosvoimat ovat olleet käynnissä jo kymmeniä vuosia. Aina välillä keskusta on kuitenkin pystynyt uuteen nousuun, viimeksi vuonna 2015.

Olisikin perin ennenaikaista julistaa keskusta auringonlaskun puolueeksi, koska se voi aivan hyvin taas voittaa uusia äänestäjiä ja nousta suurimpien joukkoon. Voimien keräämiseen kuitenkin tarvittaneen vähintään yksi kausi oppositiossa.

Kirjoittaja on Taloustutkimuksen tutkimus- ja asiakkuusjohtaja.