Yliö: Karhujen poikkeuslupia koskeva oikeusohje perustunee käännösvirheeseen
Oikeusjärjestyksen ydinajatus on, että jokaisen on pystyttävä selvittämään oikeutensa ja velvollisuutensa omalla äidinkielellään, ja siksi lainlukijan ei lähtökohtaisesti tarvitse turvautua vieraskielisiin teksteihin, kirjoittaa oikeusinformatiikan lehtori Jarmo Kiuru. ”Pahimmillaan huonotasoiset käännökset vaarantavat kansalaisten oikeusturvan.”
Karhu metsässä. Kuvituskuva. Kuva: Viestimedian arkistoOikeuselämä tukeutuu yhä useammin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin, joista tärkeimmät on käännetty Suomen virallisille kielille suomeksi ja ruotsiksi. Aina käännökset eivät kuitenkaan ole kovin onnistuneita. Huonoista käännöksistä ei ole vaikea löytää esimerkkejä. Pahimmillaan huonotasoiset käännökset vaarantavat kansalaisten oikeusturvan.
Mikä on syynä käännösten heikkoon laatuun?
Kääntäjät eivät uskoakseni useinkaan ole juristeja, minkä vuoksi he eivät välttämättä ymmärrä lukemansa aineiston juridisia ulottuvuuksia. Myös oikeudellisissa yhteyksissä käytettävä kieli ja sanasto voivat olla heille vieraita.
Juristikoulutusta on perinteisesti pidetty alana, jolla ei tarvitse osata kieliä. Juristit eivät yleisesti ottaen ole ehkä kaikkein kielitaitoisin ammattikunta.
Oikeusjärjestyksen ydinajatus on, että jokaisen on pystyttävä selvittämään oikeutensa ja velvollisuutensa omalla äidinkielellään. Lainlukijan ei lähtökohtaisesti tarvitse turvautua vieraskielisiin teksteihin.
Tilanne on muuttunut takavuosikymmenistä. Juristit tarvitsevat kielitaitoa, mutta on hyvä muistaa, että kansalaisilta sitä ei voi vaatia. Heidän on edelleen saatava tietää oma oikeusasemansa omalla äidinkielellään.
Kielitaidon ohessa juristin ammattitaitoon kuuluu terve kriittisyys oikeuslähteitä kohtaan. Kansainvälisten oikeuslähdeasiakirjojen käännösten huono laatu on yleisesti tiedossa, minkä vuoksi vieraskielisiin teksteihin on syytä tutustua, vaikka suomenkielinenkin versio olisi käsillä.
Käytän esimerkkinä paljon keskustelua herättänyttä suurpetolainsäädäntöä. Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2023 kaksi ennakkopäätöstä, jotka koskivat karhujen kannanhoidollisia poikkeuslupia. Se nosti ratkaisujensa keskeiseksi sanomaksi seuraavan toteamuksen: ”Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohtaan perustuvaa poikkeusta voidaan näet soveltaa vain konkreettisesti ja tapauskohtaisesti erityisten vaatimusten täyttämiseksi erityistilanteissa.”
Maallikko varmaan miettii, mitä ne erityiset vaatimukset ja erityistilanteet ovat?
Sanoman purkaminen voi olla lakimiehellekin haastava tehtävä, vaikka loppujen lopuksi on kyse aika yksinkertaisesta asiasta.
Juristit eivät yleisesti ottaen ole ehkä kaikkein kielitaitoisin ammattikunta.
Korkeimman hallinto-oikeuden otsikon teksti lienee peräisin komission luontodirektiiviä koskevan suomenkielisen ohjeasiakirjan C(2021)7301 3–17 kohdasta ja/tai Suomea koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun C-674/17 kohdasta 41.
Komission suomenkielinen ohje lausuu asiasta seuraavasti: ”Poikkeus voidaan myöntää vain, jos on olemassa erityinen ongelma tai tilanne, johon on puututtava”.
Suomenkielinen ohjeasiakirja asettaa poikkeuksen edellytykseksi erityisen ongelman tai tilanteen. Ohjeasiakirjan englanninkielisen tekstin mukaan poikkeuksia myönnetään, koska on olemassa erityinen ongelma tai tilanne, joka pitää ratkaista. Englanninkielinen teksti vain toteaa, missä tilanteissa poikkeukset ovat tarpeen.
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun suomenkielisen version mukaan ”poikkeusta voidaan - - soveltaa vain konkreettisesti ja tapauskohtaisesti erityisten vaatimusten täyttämiseksi erityistilanteissa”.
Jälleen englanninkielisen teksti poikkeaa suomenkielisestä, sillä sen mukaan poikkeusta on sovellettava asianmukaisesti erityisen ongelman ja tilanteen ratkaisemiseksi.
Kun tutkii edellä mainitussa tuomioistuimen ratkaisussa viitattua tuomioistuimen omaa oikeuskäytäntöä, komission ohjeen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun todelliseksi sisällöksi paljastuu vaatimus siitä, että viranomaisen ratkaisuilla pitää olla yksilöity oikeudellinen ja todistettavissa oleviin tosiasioihin perustuva perustelu. Kyse on hallintolaissa säädetystä hallintoratkaisun perusteluvelvollisuudesta.
Korkeimman hallinto-oikeuden karhujen poikkeuslupia koskeva oikeusohje ei todennäköisesti ole ollut sille itselleenkään selvä. Kysehän on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että edellytykset poikkeuksien soveltamiselle löytyvät laista.
Korkeimman hallinto-oikeuden oikeusohjeeksi ottama lausuma on johtanut lainsoveltajia harhaan. Eri tahoilla on nyt vuoden verran mietitty, mitä ovat korkeimman hallinto-oikeuden tarkoittamat erityiset vaatimukset ja tilanteet.
Jarmo Kiuru
oikeusinformatiikan lehtori
Lapin yliopisto
Otsikkoa muokattu 28.1.2025 klo 9.50: Muutettu niin, että sen mukaan oikeusohje perustuu mahdollisesti käännösvirheeseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
