Kuntauudistus ei poista ikäongelmaa

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) kuuden puolueen hallituksen synnyttäminen oli vaikea prosessi. Moni epäili, ettei hallituspuolueiden kesken löydy sellaista yhteiskunnallista punaista lankaa, jota kaikki hallituspuolueet voisivat kannattaa.

Kuntauudistuksesta löytyi sellainen liima, joka näyttää kokoavan kaikki hallituspuolueet yksimielisesti yhteisen asia ympärille. Perusteet kuntauudistuksen tukemiseen vaihtelevat, mutta tavoite on yhteinen.

Pääministeri on todennut monta kertaa, että kuntauudistus viedään vastustuksesta huolimatta tämän hallituksen toimesta läpi. Asiaa ei pidä pääministerin mielestä yhtään epäillä.

Toinen hallitusta yhteen liimaava asia on jatkuvasti heikkenevä taloustilanne sekä Euroopassa että Suomessa. Kytkemällä nämä kaksi asiaa yhteen, hallitus perustelee kuntauudistusta taloudellisin syin.

Pääministeri Jyrki Katainen puolusti kuntauudistusta viime viikolla MTK:n valtuuskunnan kokouksessa. Katainen muistutti, ettei kyseessä ole maaseutu vastaan kaupungit asetelmasta eikä palvelujen ja ihmisten keskittämisestä. Hänen mukaansa Suomen ikärakenne on sellainen, ettei nykyisellä kuntarakenteella pärjätä tulevaisuudessa. Rakenneuudistuksella on Kataisen mukaan tarkoitus turvata palvelut.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on kuitenkin huolissaan siitä, että asuminen ja palvelut pyritään keskittämään suuriin keskuksiin. Hänen mielestään tällainen kehitys uhkaa myös maaseudun yritystoiminnan edellytyksiä ja sitä kautta koko maaseudun kehittymistä.

Kuntauudistusta on perusteltu myös sillä, että kuntien erilaiset yhteistyöratkaisut muun muassa terveydenhuollossa ovat epädemokraattisia hallintohimmeleitä. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että suurissa kunnissa demokratia toimisi pieniä kuntia paremmin. Näinhän asia ei ole, vaan jo nyt puhutaan kunnanosahallinnon tarpeesta ja sen kehittämisestä. Suurissa kunnissa päätöksenteko on etääntynyt kuntalaisista.

Ajatus kuntien yhteistyöelinten epädemokraattisuudesta on vähintäänkin outo. Ilman kuntien hallitusten ja valtuustojen päätöksiä ei niihin edustajia valita. Kuntayhtymissä myös syrjäisemmän kunnan ääni kuuluu. Kuinka tämän äänen käy tulevaisuuden suurkunnissa?

Kuntien yhdistymisen seurauksena syntyvissä kunnissa syrjäseutujen asiat voivat toki, ainakin teoriassa, hoitua jopa nykyistä paremmin. Kuntalaisten tasapuolinen kohtelu on kunnanvaltuutettujen käsissä. Kuntien taloudet ovat kuitenkin entistä lujemmalla. Kun säästöjä joudutaan etsimään, niin mistähän niitä ensimmäiseksi haetaan?

Jos tavoitteena on demokratian lisääminen, pitääkö tavoite rajata vain kuntayhtymiin. Esimerkiksi Euroopan unionin tasolla demokratian lisääminen edellyttäisi vaaleilla valitun Euroopan parlamentin vallan kasvattamista nykyisestäänkin. Miten pienten, syrjässä olevien jäsenvaltioiden edut tulisivat siinä tapauksessa turvattua?

Ikärakenteen ja sitä kautta huoltosuhteen heikentyminen on yksi Suomen pahimmista ongelmista tulevaisuudessa. Suomen väestö vanhenee nopeinten Euroopassa. Kuntien määrää vähentämällä asia ei kuitenkaan korjaannu. Hallinto ei ole kuntien suurin ongelma, vaan valtion määräämistä tehtävistä selviäminen.

Hallinnon tehostaminen ja virtaviivaistaminen on kuitenkin kannatettava asia. Tässä suhteessa valtiovallan on kuitenkin syytä katsoa peiliin.