Seuraavassa energiasodassa EU:n oltava paljon vahvempi

Euroopan energiapolitiikasta vastaavat jäsenmaat, ja niiden intressit menevät ristiin, kun erilaisia energiapaletteja ei ole koordinoitu.  Kuva: Kari Salonen

Vielä keväällä eri puolilla Eurooppaa vaadittiin, että kaasun ja öljyn ostaminen Ukrainaan hyökänneeltä Venäjältä pitää lopettaa heti. Syyttävä sormi osoitti erityisesti Saksaa, jonka koko taloudellinen menestys on nojannut halpaan venäläiseen kaasuun.

Ajatus oli, että Ukrainaa valloittava presidentti Vladimir Putin voidaan pysäyttää, kun Venäjän armeijan rahoittaminen kaasu- ja öljytuloilla loppuu. Harva kuunteli varoituksia, joiden mukaan kaasuase saattaa energiakonfliktissa olla vaarallisempi Putinin kuin Saksan liittokansleri Olaf Scholzin kädessä (MT 15.3.).

Kesä ja alkava syksy on paljastanut syyt, miksi Saksa ei suostunut pysäyttämään kaasun ostamista Venäjältä nopeasti ja kokonaan.

Venäjä on leikannut Nord Stream 1 -putkea pitkin tulevan kaasun määrän viidennekseen siitä, mitä se oli ennen sotaa. Viime viikon lopulla hana pysyi kolmen päivän huoltosulun jälkeen kiinni, koska Kremlin sylttytehtaan mukaan Siemensin turbiineissa on havaittu öljyvuotoja.

Toimitusten supistuminen on nostanut kaasun hintaa Euroopassa rajusti. Samalla sähkön hinta on noussut pilviin, koska Euroopan sähköpörssissä hinta määräytyy kalleimman tuotantomuodon, tässä tapauksessa maakaasun mukaan.

Kun lisäksi Ranskalla on vaikeuksia ydinvoimaloidensa kanssa, kuivuus on hyydyttänyt Etelä-Euroopan vesivoimalat ja kulutus ei laske, sähkön hinta on kivunnut eurooppalaisten kotitalouksien, yritysten ja myös maataloustuottajien kannalta kriittisiin lukemiin. Sekä jäsenmaiden että EU:n komission on pakko tehdä jotain.

Yhteinen reagointi on kuitenkin vaikeaa, koska EU ei yhteisestä pörssistä huolimatta edelleenkään ole energiaunioni. Energiapolitiikasta vastaavat jäsenmaat, ja niiden intressit menevät ristiin, kun erilaisia energiapaletteja ei ole koordinoitu.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on esitellyt yhteisiä keinoja, joilla hinnat saadaan hallintaan. Kulutuksen vähentämisen lisäksi tarjolla on erilaisia malleja sekä sähkön että kaasun hintakatoista. Tällä viikolla Brysselissä kokoontuvat energiaministerit puhuvat paljon myös energiayhtiöiden ylisuurten voittojen verottamisesta. Ratkaisevia kompromisseja tuskin syntyy.

Poliitikkojen halu kytkeä markkinavoimat pois päältä ja rokottaa yritysten ylisuuria voittoja on ymmärrettävää, koska äänestäjät kärsivät huikeista hinnoista. Kovin hedelmällistä tämä hötkyily ei ole.

Sähkömarkkinoilla hintakatto voi johtaa siihen, että kalleinta tuotantoa supistetaan, jolloin tarjonnan ja kovan kysynnän välinen kuilu kasvaa. Kansalliset kattojen seurauksena sähkö voi myös valua sinne, missä maksetaan parempaa hintaa. Näin kävi Espanjalle.

Myös ylisuurten voittojen verottamisessa on kitkerä sivumaksu. Voittoa tekevät nyt erityisesti tuuli- ja aurinkovoimayhtiöt. Ilmastonmuutoksen kannalta on pikemmin toivottavaa, että niiden tuotanto kannattaa ja että voitot investoidaan uuteen kapasiteettiin.

Paras tapa rauhoittaa markkinoita on leikata kulutusta. Myös jäsenmaiden energiaverotuksen keventäminen auttaa. Pienituloisille kotitalouksille ja hintarallin näännyttämille yrityksille taas voidaan jäsenmaissa räätälöidä EU:n siunaamia määräaikaisia tukia. Näitä Suomen hallituskin esittää ensi vuoden budjetissa.

Markkinoita kahlitsevien toimien sijaan EU-maiden pitäisi keskittyä nyt energiayhteistyön kehittämiseen sekä kulutuksen ja Venäjä-riippuvuuden vähentämiseen. Kun seuraava energiakriisi tai -sota iskee EU:n on oltava vahvempi ja yhtenäisempi.

Saksa ei enää jatkossa saa sooloilla koko Eurooppaa ahdinkoon ja jäsenmaiden energiapaletit pitää rakentaa sekä kestäviksi että toisiaan täydentäviksi. Suurin virhe olisi, että ongelmiin haettaisiin apua hyökkäyssotaa jatkavalta Putinilta.

Venäjä-ruuvia ei pidä löysätä ja Ukrainan sotilaallista tukemista pitää jatkaa, vaikka juuri nyt energia-asetta heilutteleva Kremlin isäntä tuntuu olevan niskan päällä.

Lue lisää: