Tärkeä nimisuoja

Suomessa on EU-aikana totuttu ruokamarkkinoiden nopeaan kansainvälistymiseen. Jatkoa on luvassa.

WTO-neuvottelujen jumittaessa EU valmistelee suoria kauppasopimuksia muun muassa USA:n ja Japanin kanssa. Ruoka on niissäkin keskeisessä osassa.

Menestyjät saavat markkinoilla aina seuraajia. Tästä eräs ilmiö ovat tuotekopiot, jopa suoranaiset väärennökset.

Jäljittelevät tuotteet hämäävät kuluttajaa ja nakertavat aidon tuotteen arvokasta brändiä. EU onkin myöntänyt vuosien varrella nimi- ja alkuperäsuojia noin 1 200 tuotteelle, jotka ovat leimallisesti sidoksissa tuottajaan tai tuotantoalueeseen (MT 4.11.).

Shampanjaa, konjakkia tai Parman kinkkua ei ole lupa tuottaa missä tahansa. Suomessa nimisuojan ovat alkuperänsä perusteella saaneet muun muassa Lapin Puikula ja Kitkan Viisas. Aitoina perinnetuotteina nimisuojan ovat saaneet kalakukko, karjalanpiirakka ja sahti.

EU on päättänyt pitää tiukasti kiinni nimisuojasta ja tuotteiden maantieteellisen alkuperän tunnustamisesta. Esimerkiksi tuore sopimus Kanadan kanssa kattaa yhteensä 145 eurooppalaisen tuotteen nimisuojan.

EU:n ruuantuottajat ovat vapautuvilla markkinoilla taloudellisesti kovilla. Kilpailu bulkkituotteissa on vaikeaa. Nimen ja alkuperän suojaaminen turvaavat osalle tuotannosta bulkkia paremman hinnan.

Nimisuojan merkitys korostuu vientimarkkinoilla. Ehkä puutteet ovat tuotteissa, mutta toistaiseksi Suomen suuret ruokayritykset eivät ole nimisuojasta innostuneet.

Tuotteiden suojaus helpottaa niiden puolustamista markkinoilla, mutta ei estä väärinkäytöksiä. Tästä kertovat viime vuosien Suomeenkin yltäneet ruokahuijaukset.

Aina ei huijauksiin tarvita edes kansainvälistä ulottuvuutta. Pari vuotta sitten Etelä-Savossa uutisoitu valekalakukkojen kauppa taisi olla puhtaasti savolainen projekti.