Lintilän huoli inflaatiosta ja kilpailukyvystä on aiheellinen – Olisiko tässä tilanteessa syytä palata ainakin tilapäisesti yhteiseen sopimuspöytään?

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) muistuttaa, ettei valtion pidä sekaantua palkkaratkaisuihin.  Kuva: Petteri Kivimaki

Kunta-ala palkat nousevat tässä kuussa kaksi prosenttia ja kolmivuotisen sopimuksen toisen ja kolmannen vuoden palkankorotukset ovat vähintään 1,9 prosenttia vuodessa, riippumatta siitä, mitä vientialoilla ja teollisuudessa sovitaan. (MT 13.6.)

Sopimukseen liittyi myös viisivuotinen palkkaohjelma, joka nostaa palkkoja yhteensä noin viisi prosenttia yli yleisen linjan.

Sopimus muistuttaa niin sanottua Suomen mallia, jossa vientialat linjasivat palkankorotusten tason ja muut seurasivat. Malli on nyt käännetty ylösalaisin, koska kunta-alan sopimus on sidottu vientialojen palkankorotuksiin niin, että kunta-ala saisi viiden vuoden ajan aina prosentin päälle.

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen mielestä sopimus on turmiollinen. Hänen mielestään kunta-alasta tulee nyt palkkajohtaja, ja se puolestaan saattaa aiheuttaa yksityisellä sektorilla palkkakierteen. Häkämies ennakoi, että maksumiehiksi joutuvat valtio ja veronmaksajat. (MTV3 9.6.)

Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen mukaan kunta-alan palkkaohjelman lasku lankeaa viime kädessä yritysten ja niiden työntekijöiden maksettavaksi. Hänen mielestään suomalainen työmarkkinamalli tarvitseekin uudistamista.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ei pidä viiden prosentin nousua viiden vuoden aikana sellaisena, joka romuttaisi koko teollisuuden kilpailukykyä.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) muistuttaa, ettei valtion pidä sekaantua palkkaratkaisuihin. Hän kuitenkin totesi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että yhteinen tilannekuva puuttuu totaalisesti. (MT 13.6.)

Syksyn palkankorotukset tulevat Lintilän mukaan todennäköisesti heikentämään kilpailukykyämme muihin maihin verrattuna. Valtion mukaantuloa palkkaratkaisuihin verotusta alentamalla rajoittaa hänen mukaansa, ettei keskitettyä työmarkkinaratkaisua enää ole olemassa. Kansantalouden pitäminen vientikaupan kautta kunnossa edellyttäisi Lintilän mukaan kilpailukykysopimusta (kiky).

Ei ole yllättävää, että kikystä puhuminen nostatti vastalauseita. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kirjoitti Twitterissä: "Teollisuusliitoa ei uhkailla pakkolakipaketeilla, palkkojen leikkauksilla tai työaikojen pidentämisellä poliitikkojen toimesta. Tämä tiedoksi kaikille niille, jotka nyt pyytämättä ja yllättäen alkoivat "kikyttää".

Tilanne työmarkkinoilla on herkkä. Puheenjohtaja Petteri Orpo esitti kokoomuksen puoluekokouksessa viikonloppuna hyvinvointisopimuksen tekemistä. SAK:n Eloranta havaitsi esityksessä kaikuja edellisen hallituskauden kiky-sopimuksesta.

Kilpailukyky ei riipu yksin omista päätöksistämme, vaan myös siitä, millainen palkkakehitys on kilpailijamaissa.

Muiden päätöksiin emme voi vaikuttaa, mutta omasta kilpailukyvystämme on huolehdittava itse.

Inflaatiokehitys on ollut ulkoisista syistä viime kuukausina nopeaa, koska erityisesti energian ja ruuan hinnat ovat nousseet.

Hinnat kohosivat Tilastokeskuksen mukaan toukokuussa 7 prosenttia. Muun muassa maataloudessa inflaatio on keskimääräiseen verrattuna moninkertainen. Myös korot ovat nousussa.

Lintilän huoli kilpailukyvystä ja inflaatiokehityksestä onkin aiheellinen, vaikka poliitikkoja työmarkkinapöydissä ei kaivata.

Suomessa tehtiin pitkään keskitettyjä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu tehtiin vuonna 1968. Sen jälkeen valtion ja työmarkkinaosapuolten välisiä kolmikantapohjaisia tupoja on tehty lukuisia. Toistaiseksi viimeinen tehtiin vuonna 2016.

Olisiko tässä tilanteessa syytä palata ainakin tilapäisesti yhteiseen pöytään tilannekuvan luomiseksi? Vastuu Suomen tulevaisuudesta on kuitenkin yhteinen.