Halla-aholta luvassa ehkä uusi jytky

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Ahosta on kuulunut viime kuukausina huomattavan vähän. Europarlamentaarikko on toiminut sekä Brysselissä että kotimaassa julkisuuden suhteen sammutetuin lyhdyin. Tätä taustaa vastaan perussuomalaisten yli kymmenen prosentin kannatuslukema onkin yllätys (Yle 5.7). Jos joku toivoi Halla-ahon unohtuneen Euroopan parlamentin käytäville, hän erehtyi.

Perussuomalaisten kahden prosenttiyksikön kannatuksen kasvu on Ylen kannatusmittauksissa huomattava. Erityisesti, kun sille ei juuri nyt tunnu Suomessa olevan luontevaa selittäjää. Turvapaikanhakijoiden määrä sekä Suomeen että Euroopan unioniin laajemminkin on tasaantunut ja kääntynyt itse asiassa jopa laskuun.

Suomen talouden vahva kasvu on parantanut työllisyyttä. Huolimatta hallituksen sosiaali- ja terveysuudistuksen kangertelusta, monet asiat menevät tällä hetkellä kansalaisten kannalta oikeaan suuntaan. Töitä ja toimeentuloa on yhä useammalle, sekä kaupungeissa että maakunnissa.

Eurooppalaisittain maahanmuutto on kuitenkin edelleen iso poliittinen kiista. Italian uusia Viiden tähden liikkeen johdolla toimiva hallitus on suhtautunut erittäin tiukasti maahan pyrkiviin uusiin pakolaisiin. Myös Itävalta ja monen muut Keski-Euroopan maat tiukentavat jatkuvasti suhtautumistaan turvapakanhakijoihin. Saksan liittokansleri Angela Merkel on joutunut urakoimaan rajusti pitääkseen hallituksensa pystyssä juuri maahanmuuttoon liittyvien näkemyserojen vuoksi.

Maahanmuuttoon nuivasti suhtautuvien perussuomalaisten läheisin kansainvälinen vertailukohta on länsinaapurin Ruotsidemokraatit, jotka ovat pystyneet puheenjohtajansa Jimmie Åkessonin luotsaamana nostamaan kannatuksensa jo lähelle 20 prosenttia.

Vaikka muut ruotsalaiset poliittiset ryhmät vierastavat yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa, ne ovat joutuneet muokkaamaan maahanmuuttoaan koskevia linjauksia aiempaa tiukemmiksi. Sama tilanne saattaa olla edessä meilläkin. Perussuomalaisten kannatuksen kasvu nostaa turvapaikkakeskustelun teemaksi myös Suomessa ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Kotoutuksen ongelmat ja sopeutumattomuus suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin, EU:n sisäinen vastuunjako pakolaisongelman kustannuksista ja suomalaiskansallisen yhteiskunnan arvopohja nousee esiin samalla tavalla, kun vastaavat teemat monissa muissa EU-maissa.

Samalla maahanmuuttokriittiset perussuomalaiset joutuvat vahvasti puolustuskannalle pakolaiskriisin humanitäärisen ja inhimillisen hoitamisen osalta. Hätää kärsiviä on pystyttävä auttamaan. Ilmastopakolaisten määrä nousee lähivuosina huomattavasti, eikä heidän ongelmiaan voida sivuuttaa.

Samalla on syytä muistaa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa joka tapauksessa. Maahan tulevia veronmaksajia tarvitaan tulevina vuosina kipeästi maksamaan monen perussuomalaisenkin sosiaalietuudet.

Maahanmuutosta pitäisi pystyä keskustelemaan mahdollisimman faktapohjaisesti ja jopa neutraalisti. Vähättelemällä tai sivuuttamalla maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien näkökulmia, tilanne ei parane. Ei kenenkään kannalta. Rasismia vastaan on taisteltava kaikin voimin, mutta samalla on tunnustettava, että maahanmuuttoon liittyy myös ongelmia mahdollisuuksien lisäksi.

Harva uskoo, että Halla-aho pystyy uusimaan edeltäjänsä ja sittemmin puolueen jättänen Timo Soinin jytkyn. Silti perussuomalaisten uusi kannatuksen nousu hermostuttaa monia. Osin samoista kannattajista kisaavat muun muassa sosialidemokraatit, keskusta ja kokoomus. Perussuomalaisista irtaantuneelle siniselle ryhmälle tilanne on jo ennestään ollut hankala. Nyt se muistuttaa katastrofia.