Nato-option käyttöön on syytä jo varautua

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe nosti suoraan esille sotilaallisen kriisin mahdollisuuden Euroopassa. Sauli Niinistö otti avoimesti esiin myös Suomen ja muiden pienten maiden aseman heikentymisen. Riski siitä, että suurvallat keskustelevat keskenään valtioiden ja itse asiassa Euroopan unioninkin yli on Niinistön mielestä kasvanut.

Huoli Euroopan unionin yhä hauraammasta asemasta Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän rinnalla on vaivannut Niinistöä jo pitkään. Viimeksi Ylen ykkösaamun haastattelussa (31.12.) hän kiinnitti huomiota, että EU:ta ei taidettu mainita edes nimeltä Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien luonnehtiessa äskeistä Euroopan turvallisuustilannetta käsitellyttä puhelinkeskusteluaan.

Iso-Britannian eron myötä unionin sotilaallisesta iskukyvystä irtosi olennainen osa. Italian pääministeri Mario Draghi totesikin suoraan, ettei EU:lla ole kykyä painostaa Venäjää pidättäytymään Ukrainan vastaisista sotilaallisista operaatioista.

Niinistön mielestä EU ei voi enää olla pelkästään kuulolla siitä, mitä sen alueella tapahtuu. "Useamman jäsenmaan, myös Ruotsin ja Suomen, suvereniteettiä on unionin ulkopuolelta kyseenalaistettu. Tämä tekee EU:sta asianosaisen”, Niinistö totesi.

Samaan aikaan, kun EU empii mahdollisia toimiaan, läntisen puolustusliiton Naton merkitys sen jäsenmaille on korostunut. Naton johto on myös pitänyt ovia auki Ruotsille ja Suomelle. Naton merkitys turvallisuutta ylläpitävänä toimijana on noussut Euroopassa käytännössä EU:n edelle.

Myös Suomessa Nato-keskustelu on kiihtynyt. Viime päivinä äänenpainot jäsenyyden puolesta ovat kokoomuksen lisäksi voimistuneet myös vihreissä ja ruotsalaisessa kansanpuolueessa. Sen sijaan keskustan ja sosialidemokraattien kannat jäsenyyttä kohtaan ovat edelleen varaukselliset.

Kansan enemmistö on perinteisesti ollut Nato-jäsenyyttä vastaan. Oman itsenäisen puolustuksen arvo on tunnustettu ja puolueettomuuden arvoa on pidetty isona. Myös Suomen ulkopolitiikan perinne on ollut omiaan lisäämään nykyisen sotilaallisen liittoutumattomuuden kannatusta.

Kansan käsitys voi kuitenkin muuttua, jos Venäjän ja Ukrainan konflikti kärjistyy sodaksi. Olennaista on myös Suomen ulkopoliittisen johdon oma aloitteellisuus asiassa.

Niinistön mukaan Suomen ulkopoliittinen tilanne on vakaa, mutta hän toisti jälleen kerran Suomen pitävän omissa käsissään liittoutumisestaan päättämisen. Niinistö kuitenkin totesi, että ”nopearytmisessä maailmassa on entistäkin arvokkaampaa tietää, milloin kiiruhtaa, milloin malttaa”.

Presidentin mielestä on tärkeää odottaa, mitä tapahtuu seuraavissa Venäjän, Naton ja Yhdysvaltain keskusteluissa. Niinistön mukaan on syytä pitää yllä toivoa, mutta samalla hän palautti mieliin Yhdysvaltain aiemman ulkoministerin Henry Kissingerin lausuman: ”Silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla”.

Suomen ulkopolitiikan kulmakivenä pitkään ollut sotilaallinen liittoutumattomuus ei edelleenkään ole vanhanaikaista. Se yhdistettynä Nato-optioon voi olla myös parasta, mitä Suomi nyt turvallisuutensa eteen voi tehdä.

Samaan aikaan on syytä varautua siihen, että uudet opit on otettava käyttöön. Niin nopeaa ja arvaamatonta Euroopassa tapahtuva turvallisuuspolitiikan muutos on. Nato-option muuttuminen jäsenyydeksi ei myöskään tapahdu hetkessä. Kansallisesta puolustuksesta huolehtiminen on edelleenkin Suomen kannalta elintärkeää.

Sotilaallinen liittoutumattomuus yhdistettynä Nato-optioon voi edelleen olla paras vaihtoehto.