Järjen suuntaan

Tampereen kaupunkiseudun hajarakentamisen työryhmä on kuulemiskierroksen jälkeen hylännyt mallin, joka toteutuessaan olisi rajoittanut rajusti rakentamista osassa ympäröiviä maaseutukuntia (MT 28.1.).

Malli olisi jakanut Tampereen ympäristökunnat ja niiden kylät jyviin ja akanoihin sen perusteella, kuinka niihin rakentaminen palvelisi kasvavan kaupunkikeskuksen tarpeita.

Kaavoitusta tarvitaan ja rakentamista on syytäkin suunnitella. Tampereen seutu on kuitenkin ollut yksi ääriesimerkki ideologisesta ja virkamiesvaltaan perustuvasta keskittämisestä. Se ei voi olla pelin henki.

Pirkanmaan elykeskus on säätelytarpeeseen vedoten hylännyt urakalla kaavojen ulkopuolisia rakennuslupahakemuksia. Logiikan mukaan kaava-alueen ulkopuolelle rakentaminen voi haitata tulevaa kaavoitusta. Käytännössä kyse on rakentamiskiellosta.

Lausuntokierroksella kunnat pistivät tuulemaan. Esimerkiksi Orivesi ja Vesilahti ilmoittivat, etteivät ne kaipaa rakentamisessa seutukunnallista ohjausta.

Vaikka väkevin panna näyttäisi alueen maaseuturakentamiselta helpottavan, jää tänään seutuhallituksessa päätettävään malliin edelleen ongelmia.

Maaseudulle lupia voi myöntää, mutta kilometrien levyiset, niin kutsutut ”asemakaavan lievealueet” ja niitäkin laajemmat ”taajaman seuranta-alueet” pysyvät kiellettyjen listalla kaavaa odottamassa.

Odotusaika voi arvatenkin olla pitkä. Sekä rakentamista suunnittelevien että rakennusmaata tarjoavien asema muodostuu kaavoituksen viipyessä kohtuuttomaksi.

Rakentamisen tarpeet tunnetaan parhaiten paikallisesti. Sekä tarpeita että paikallisuutta pitäisi kunnioittaa myös kaavoituspäätöksissä.