Poutajaksoa on odotettu – märkää viljaa ei kannata korjata hinnalla millä hyvänsä

Elokuu kallistuessa syyskuuksi puinnit ovat edelleen varsin alkuvaiheessaan. Viime viikon lopulla puituna oli Pro Agria keskusten liiton kasvukausikatsauksen mukaan noin kymmenesosa tämänvuotisesta alasta. Koska riski puintiolosuhteiden heikkenemisestä kasvaa syyskuussa nopeasti, tiloilla odotetaan nyt kovasti viime viikkoja suotuisampia puintisäitä.

Maanantain ja tiistain aikana Suomeen vahvistui odotettu korkeapaine ja edessä pitäisi olla ainakin muutaman päivän yhtäjaksoinen poutaisen sään jakso. Tämänhetkisten ennusteiden perusteella elokuun viimeisestä viikosta näyttäisi puintien näkökulmasta tulevan perin epävakaisen kuukauden suotuisin. Hyvät puintikelit uhkaat kuitenkin jäädä lyhytaikaisiksi, sillä Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen sunnuntaina julkaiseman kuukausiennusteen perusteella jo ensi viikolla sateet ovat palaamassa, maan eteläosassa vieläpä keskimääräistä runsaampina.

Luonnonvarakeskus ennakoi perjantaina julkaisemassaan vuoden ensimmäisessä satoarviossa tämänvuotisen viljasadon määrältään lähes tavanomaiseksi, vaikka vilja-ala onkin edellisvuosia pienempi. Ennusteeseen kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Viljelijät tietävät hyvin, että sadon määrä ja laatu on oikeasti selvillä vasta sitten, kun viimeisetkin jyvät on saatu laariin.

Yksi vielä hämärän peitossa oleva kysymys on sekin, kannattaako jokainen jyvä nykytilanteessa korjata talteen. Mikäli epävakainen sää syyskuussakin jatkuu, todennäköisesti huonoin vaihtoehto on puida märkää viljaa väkisin ja kuivata se kalliilla energialla. Tällöin markkinoille tulisi runsaasti rehuviljaa, josta maksettaisiin tuotantokustannuksiin nähden vaatimatonta hintaa. Sadonkorjuuvelvoitetta ei vilja-, öljy- ja valkuaiskasveilla ole, joten puimatta jättäminen on sallittua ilman tukimenetyksen riskiä.

Tänä vuonna selvästi aiempaa useampi viljelijä korvasi vilja-alaa vaihtoehtoisilla kasveilla sekä erilaisilla ympäristönurmilla. Vaikka herne, härkäpapu ja öljykasvitkin ovat osin kärsineet kasvukauden vaihtelevista säistä, niiden alan kasvuun vaikuttaneet tosiseikat eivät ole miksikään muuttuneet: kotimaisten valkuaiskasvien tarve on yhä olemassa, ja edelleen paras tapa hajauttaa viljelyn markkinariskejä on monipuolistaa kierrossa olevien viljelykasvien valikoimaa. Monipuolistaminen myös pidentää sadonkorjuukautta ja näin osaltaan voi auttaa pienentämään korjuukauden sääriskiä.

Tänä vuonna suomalaispelloilla oli myös viherlannoitusnurmia sekä maanparannus- ja saneerauskasveja enemmän kuin ennen. Paitsi että ovat investointeja tuleviin vuosiin ne myös vähentävät riippuvuutta markkinoista ja kasvukauden säästä.