Huoltovarmuuden idea on kotimainen tuotanto – varmuusvarastoihin ei kaivata ulkomaista viljaa

Suomen varmuusvarastojen viljan alkuperästä nousi viime viikolla pienimuotoinen kohu. Kansanedustaja ja MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen (kesk.) tiedotti, että Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) varmuusvarastoihin tuodaan parhaillaan ulkomaista ruista.

Huoltovarmuuskeskuksesta tieto kiistettiin ja Viljasta syytettiin mediassa väärän tiedon levittämisestä. Myöhemmin selvisi, ettei asia ei ole niin yksinkertainen. HVK ei suoraan ole ostanut tuontiviljaa, mutta ei myöskään voi taata sitä, etteivätkö varmuusvarastoja ylläpitävät yksityiset yritykset kierrättäisi varastoissa myös tuontiviljaa. Huoltovarmuuskeskuksen toiminta ja sopimukset ovat pitkälti turvaluokiteltua tietoa. Sen vuoksi HVK:sta on ollut vaikeaa saada asiaan selvää vastausta.

Suomen huoltovarmuusjärjestelmä perustuu tiiviiseen yhteistyöhän viranomaisten ja elinkeinoelämän kesken. Varmuusvarastot ovat osa muuta elintarviketeollisuuden logistiikkaa. Varastoja pitää tietysti kierrättää. Kotimaiset varastot ovat puintikauden kynnyksellä tyypillisesti alimmillaan. Silti on suorastaan irvokasta, jos viljelijät eivät saa toimitusaikaa myymälleen viljalle, koska tuontiviljan toimitus ruuhkauttaa vastaanoton. Huoltovarmuuskeskuksen vetoaminen Suomen ylijäämäisen viljataseeseen ontuu. Jos viljaa riittää vientiin, sitä varmasti riittäisi varmuusvarastoihin.

MTK:n vilja-asiamies Max Schulman muistutti MT:n haastattelussa aiheellisesti, että Huoltovarmuuskeskuksen varastoviljaa koskevat sopimusehdot on laadittu vuosikymmeniä sitten ajassa, jolloin suomalainen viljatuotantokapasiteetti ei riittänyt aina varastojen ylläpitoon. Nykyisin varmuusvarastojen ylläpito kotimaisella viljalla on täysin mahdollista myös rukiin osalta, vaikka sato ei aina katakaan kotimaista kysyntää.

Huoltovarmuuden ydin on kotimainen ruuantuotanto, jota myös varmuusvarastointijärjestelmän pitäisi omalta osaltaan edesauttaa. Vaikka kyse on varaston ylläpidosta, on sillä vaikutusta viljamarkkinoilla, varsinkin jos tuontiviljaa ajetaan varastoihin puintikauden alla. Kyse on myös periaatteesta. Kriisitilanteissa Suomessa kuuluu syödä suomalaista ruokaa.

Suomalainen huoltovarmuusjärjestelmä on koronapandemian ja Ukrainan sodan aikana saanut paljon suitsutusta ja kansainvälistä mediahuomiota. Kaikki ei siinäkään ole mennyt putkeen. Viime vuonna varmuusvarastojen kokoa oltiin pienentämässä säästösyistä, kunnes hallitus löysi asiaan ratkaisun.

Viljan varmuusvarastointi perustuu sopimuksiin yksityisten yritysten kanssa, jotka käytännössä hoitavat viljan varastoinnin ja varastojen kierrätyksen. Sopimusehtojen muuttaminen huoltovarmuuden ja kansallisen turvallisuuden kannalta olennaisessa kysymyksessä on oltava mahdollista. Käytännössä toimijoilta pitäisi edellyttää kotimaisen viljan varastointia.

Huoltovarmuuskeskuksen tulisi avata julkisesti varastoinnin periaatteet, vaikka yksityiskohtaisia sopimuksia ei voitaisikaan julkistaa. HVK:ta ohjaavan työ- ja elinkeinoministeriön tulisi varmistaa, että sopimusehtoja tarvittaessa päivitetään. Tarvittaessa lainsäätäjän täytyy pitää huolta, että kotimaisen viljan varastoinnilla ei ole lainsäädännöllisiä esteitä.