SDP:llä iso haaste löytää paikkansa

SDP aloitti eilen kolmipäiväisen puoluekokouksensa Helsingissä. Kuten muidenkin puolueiden kokouksissa, suurimman huomion saavat henkilövalinnat. SDP:n puoluejohto valitaan tänään.

Puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen valitaan jatkokaudelle yksimielisesti. Kova kisa käydään kolmesta varapuheenjohtajan sekä puoluesihteerin paikoista.

Saattaa käydä niin, että kaikki nykyiset varapuheenjohtajat vaihtuvat. Peruspalveluministeri Mara Guzenina-Richardson ilmoitti keskiviikkona, ettei ole käytettävissä jatkokaudelle. Pia Viitanen valittaneen puoluevaltuuston johtoon. Ilkka Kantolankaan jatko ei ole läheskään varma.

Varmaa ainakin on, että puoluesihteeri Mikael Jungnerin toimikausi jää kahteen vuoteen. Vaikka puoluesihteerin paikka ei alkuun näyttänyt kiinnostavan ketään, löytyi ehdokkaita peräti seitsemän. Vahvimmilla on SAK:n viestintäpäällikkö Reijo Paananen.

Urpilaisen asema puolueensa johdossa on nyt vahva. Hänellä kesti kuitenkin lähes kolme vuotta vakuuttaa oma väkensä. Huolimatta siitä, että Urpilainen voitti puheenjohtajavaalissa vuonna 2008 selvästi vastaehdokkaansa Erkki Tuomiojan, on hän joutunut kuulemaan kovaakin arvostelua.

Syksyn 2008 kunnallisvaalit menivät heikosti ja puoleen linjaa moitittiin unelmahötöksi. Arvostelua tuli myös siitä, kun Urpilainen arvio tuoreena puheenjohtajana SDP:n sijoittuvan poliittisella kartalla keskustaan.

Vielä viime vuoden eduskuntavaalien alla luottamus Urpilaiseen oli omien keskuudessa heikohkoa. SDP onnistui kuitenkin vaaleissa nousemaan täpärästi toiseksi suurimmaksi puolueeksi, vaikka kannatuksesta katosi yli kaksi prosenttiyksikköä.

SDP:n nousu hallitukseen ja Urpilaisen valinta valtiovarainministeriksi ovat vaimentaneet arvostelun. Muu puoluejohto sen sijaan ei ole armoa saanut.

Puoluesihteeri Jungnerin vauhdikas esiintyminen ja sosiaalisen median hehkutus eivät ole puolueen jäseniä vakuuttaneet. Jungner ilmoitti ottavansa vastuun täysin penkin alle menneistä presidentinvaaleista. Ilman nöyryyttävää vaalitulostakin Jungnerin paikka olisi ollut uhattuna.

SDP:llä on ongelmana jäsenistön vanheneminen. Jungner yritti – sinänsä oikein – saada nuoria mukaan nykyaikaistamalla puolueensa toimintatapoja. Uudet tavat eivät kuitenkaan yksin riittäneet, vaan perinteistä työväentalotapahtumiakin ja järjestökoneistosta huolehtimista olisi tarvittu. Seurauksena oli, etteivät nuoret innostuneet ja merkittävä osa ”duunariporukasta” äänesti perussuomalaisia.

Perinteisen vasemmiston kannatus on Suomessa laskenut jo vuosia ja on nyt historiallisen alhainen. Uusia merkkejä vasemmiston noususta on SDP:n piirissä havaittu muun muassa Ranskan presidentinvaaleissa.

SDP:n tavoitteena on nousta takaisin Suomen suurimmaksi puolueeksi. Se ei kuitenkaan onnistu, ellei puolue löydä paikkaansa nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa.

SDP ei ole haasteidensa kanssa yksin. Rakennemuutos koettelee myös esimerkiksi keskustaa. Perinteistä asetelmaa kaupungit – maaseutu ja oikeisto – vasemmisto ei enää ole olemassa samanlaisena kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.

SDP:n puoluekokous käsittelee jäsenten tekemiä aloitteita. Yksi aloitteen tekijöistä on vantaalainen leipomotyöntekijä Tarja Eklund.

Eklund on huolissaan kotimaisesta elintarviketuotannosta. Hänen mielestään SDP ei ole puolustanut riittävästi elintarvikealan työpaikkoja. Puolueen opiskelijajärjestö puolestaan haluaa lopun kelvottomille maataloustuille, joilla EU hirttää itsensä menneiden aikojen elinkeinoon.(MT 23.5.)

Kotimainen elintarviketeollisuus ja kotimainen maataloustuotanto ovat sidoksissa toisiinsa. Kumpaa aloitetta SDP:n puoluekokous kannattaa?