EU on ajamassa päin seinää ilmasto- ja ympäristötavoitteiden kanssa − nöyryyttävä tappio tulee, koska asenne on väärä

EU:n komissio nosti puheenjohtaja Ursula von der Leyenin (oik.) ja varapuheenjohtaja Frans Timmermansin johdolla ilmasto- ja ympäristöasiat oman työohjelmansa kärkeen. Kuva: Christophe Licoppe

Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaan kuuluva maa- ja vesialueiden ennallistaminen on yksi keskeisimmistä vihreää siirtymää edistävistä asetuksista. Ursula von der Leyenin johtaman EU:n komission tärkein hanke jää torsoksi, jos ennallistamisasetus kaatuu heinäkuussa EU-parlamentissa.

Europarlamentaarikkojen enemmistö on suurimman ryhmän, keskustaoikeistolaisen EPP:n johdolla kääntymässä asetusta vastaan. Parlamentin maatalousvaliokunnan tyrmäys on tästä selvin merkki (MT 26.5.).

Biodiversiteettistrategian ja ennallistamisen tavoitteet, luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuskehityksen kääntäminen myönteiseksi, ovat tärkeitä. Harva tolkun eurooppalainen vastustaa niitä.

Jokien, järvien ja meren rannikkovesien huono tila huolestuttaa erityisesti suomalaisia. Noin puolet ennallistamistoimista kohdistuu nimenomaan vesistöihin.

Kaikesta hyvästä huolimatta eurooppalaisessa julkisuudessa suhtautuminen ennallistamiseen ja koko vihreään siirtymään on muuttunut kielteiseksi.

Miksi näin? Siksi, että Euroopan unionin komissio on valmistellut asetuksen huonosti ja suhtautunut ylimielisesti niihin huoliin, epäluuloihin ja väärinkäsityksiin, joita sen omat laiminlyönnit ovat ruokkineet.

Vastuun kantaa komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans, jonka siipien suojissa EU:n vihreää siirtymää on viety eteenpäin.

Hollantilaiskomissaari esikuntineen ei ole tehnyt eurooppalaisille alusta lähtien selväksi, mistä ennallistamisessa on kysymys ja mistä ei. Kitkerimpien arvostelijoiden mielestä asetusehdotuksen laatijat eivät edes itse tiedä vastauksia kaikkiin kaihertaviin kysymyksiin.

Luontokadon vastaisen taistelun etujoukkoon kuuluva europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr.) myöntää, että komissio lähti liian myöhään purkamaan jäsenmaiden epäluuloja. (MT 26.5.)

Esimerkkejä ennallistamiseen liittyvistä huolista löytyy kosolti. Osa niistä perustuu kiistatta väärinkäsityksiin.

Yksi merkillisimmistä on luonnontilaan palauttamisen vertailuajankohdaksi naulattu 1950-luvun alku. Sitä kauhistellaan myös Suomen metsätaloudessa edelleen, vaikka komission edustajat ovat yrittäneet todistella, etteivät tuon vuosiluvun viitearvot ole sitovia.

EU-parlamentin maatalousvaliokunnan jäsenten mielestä lakiehdotus sivuuttaa maalaisjärjen ja eurooppalaisen ruuantuotannon realiteetit.

Kritiikki ei välttämättä pidä kokonaan paikkaansa, mutta viesti uppoaa yhä suurempaan osaan eurooppalaisista äänestäjistä. Parlamentin keskustaoikeiston EPP-ryhmä käyttää tilannetta hyväkseen ensi vuoden EU-vaalien lähestyessä.

Viesti uppoaa, koska komissio ei ole osannut tai pitänyt tarpeellisena kertoa ajoissa ja riittävän pontevasti, että se haluaa lisätä ruuan tuotantoa, vahvistaa omavaraisuutta ja varmistaa, että eurooppalaisella maataloudella on hyvä tulevaisuus.

Komissio on omalla ylimielisyydellään tärväämässä tärkeät ja kannatettavat tavoitteensa. Jos EU-parlamentti kaataa ennallistamisasetuksen ja passittaa sen takaisin valmisteltavaksi uudelle komissiolle, esitys ei välttämättä parane. Pikemminkin päinvastoin.

EU on jäsenmaineen sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen. Sitä pitää lähteä tavoittelemaan entistä kovemmalla kiireellä. Toimenpiteiden kustannukset nousevat lähes vääjäämättä.

Parlamentin ympäristövaliokunta on lähiviikkoina paljon vartijana. Sen tuella Timmermans koneistoineen on tähän asti pystynyt työntämään eteenpäin korkeintaan auttavia esityksiään.

Nyt valiokunnan pitäisi korjata sankarinsa laiminlyönnit ja sisällyttää asetukseen maatalousvaliokunnassa neuvoteltuja muutoksia. Jos tässä ei onnistuta, on hyvin mahdollista, että häviäjiä on enemmän kuin voittajia.