Itsesäätely ei toimi elintarvikeketjussa

Kilpailulainsäädäntöön ei tarvita työ- ja elinkeinoministeriön asettaman työryhmän mielestä maataloustuottajien asemaa helpottavaa uutta lainsäädäntöä. Maanantaina väliraporttinsa jättäneen työryhmän mielestä uusien säädösten sijaan tulisi kiinnittää huomiota elintarvikeketjun sopimuskäytöntöihin ja alan itsesäätelyyn.

Työryhmä perustettiin selvittämään hallitusohjelman mukaisesti, mitä keinoja on saada suomalainen ruuantuotanto kannattavaksi ja kauppatase nousuun.

Työryhmän muistuttaa, että kilpailulain tehtävä on edistää markkinoiden toimivuutta ja kuluttajien etuja eikä suojata yksittäisiä markkinatoimijoita. Lisäksi työryhmä vetoaa EU:n kilpailulainsäädäntöön, joita lievempiä sääntöjä ei ole kansallisesti mahdollista säätää.

Työryhmä totesi kuitenkin, että osapuolten erilainen neuvotteluvoima saattaa johtaa kohtuuttomiksi koettuihin sopimusehtoihin ja käytäntöihin.

Alan itsesäätelyä on Suomessakin kokeiltu, mutta Keskuskauppakamarin alaisuuteen vuonna 2014 perustettu elintarvikeketjun kauppatapalautakunta ei täyttänyt siihen kohdistuneita odotuksia.

MTK:n mielestä alan itsesäätelyelin epäonnistui, koska se oli hampaaton ja harva yritys loppujen lopuksi sitoutui vapaaehtoiseen järjestelmään. MTK:n mielestä pakottavaa lainsäädäntöä tarvitaan, koska se sitoisi kaikkia osapuolia ja olisi tasapuolinen kaikille.

MTK erosi viime syksynä kauppatapalautakunnasta, koska lautakunta ei pystynyt vaikuttamaan elintarvikemarkkinoiden väärinkäytöksiin. Kahden vuoden aikana lautakuntaan ei tuotu yhtäkään tapausta. MTK:n mukaan viljelijät eivät tuoneet tapauksia lautakunnan ratkaistavaksi, koska he pelkäsivät leimautumista.

Lautakunnan hapaattomuus johtuu MTK:n mukaan siitä, ettei se pysty määrittämään vahingonkorvauksia, se ei voi todeta sopimusta tai sen osaa mitättömäksi eivätkä sen päätökset ole julkisia.

Kauppa on tyytyväinen ministeriön työryhmän raporttiin. Kaupan liittoa ja Päivittäistavarakauppa ry:tä työryhmässä edustaneen lakimies Janne Koiviston mielestä lainsäädäntöä ja normeja lisäämällä ei voida vaikuttaa ruuantuotannon kannattavuuteen. Suomessa on Koiviston mukaan toimiva lainsäädäntö, jonka puitteissa mahdollisia sopimuskiistoja voidaan käsitellä tuomioistuimissa.

Kaupan mielestä itsesäätely on paras keino kehittää elintarvikeketjun sopimuskäytäntöjä. Koivisto muistuttaa, että kauppaan suunnattu lisäsäätely ei osu maaliin, koska kaupan osuus tuottajien kanssa tehtävistä sopimuksista on erittäin pieni. Tuottajien pääasiallinen sopimuskumppani on elintarviketeollisuus.

Kauppa on joka tapauksessa avainasemassa siinä, kuinka kuluttajien ruuasta maksama hinta jakaantuu ruokaketjussa. Teollisuuden maksukyky tuottajien suuntaan riippuu siitä, mitä kauppa maksaa teollisuudelle.

Kaupan vahva asema suhteessa teollisuuteen ja tuottajiin näkyi selvästi viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa. Kaupan osuus esimerkiksi maitotuotteissa oli kasvanut vuosien 2008 – 2012 välisenä aikana 22,1 prosentista 26,5 prosenttiin. Samansuuntainen kehitys oli muissakin tuotteissa.

Tuottajien ja kaupan erilaiset näkemykset säätelyn tarpeesta ja tasosta kertovat siitä, ettei ruokaketjun itsesäätely tällä hetkellä toimi.

Tuottajien heikko asema ei ole vain suomalaisten ongelma. Kaupan asemaa on vahvistanut entisestään se, että tuottajat ja elintarviketeollisuus ovat joutuneet Venäjän ja EU:n kauppasodan maksumiehiksi. Koska Euroopan ruokamarkkinat ovat sekaisin, pystyy kauppa kilpailuttamaan kotimaisia tavarantoimittajia markkinoilla liikkuvien halpaerien avulla.

Ruokaketjuun tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä, avoimuutta ja luottamusta. Itsesäätely ei onnistu, jos yksi osapuoli voi sanella säännöt.