Työpaikkasopimisen kannatus on vahvaa

Lähiviikkoina ratkeaa kaksi Suomen kannalta tärkeää asiaa, keskitetty tuloratkaisu ja paikallisen sopimisen edistyminen.

Tuloratkaisua rakentavat työmarkkinajärjestöt. Neuvotteluille ei ole asetettu julkisesti takarajaa, mutta ratkaisua odotellaan lähiviikkoina.

Paikallinen sopiminen on hallituksen työryhmässä, jota johtaa ylijohtaja Pekka Timonen. Ryhmässä on työmarkkinajärjestöjen lisäksi Suomen Yrittäjien edustus. Ehdotuksen pitäisi olla valmis 15. maaliskuuta.

Neuvottelut ovat erillisiä mutta palkansaajajärjestöissä on ollut kova into koplata ne. Esimerkiksi SAK on edellyttänyt, että hallitus kertoo kantansa paikalliseen sopimiseen ennen työmarkkinaratkaisua.

Ay-järjestöt ovat valmiit edistämään työpaikkasopimista mutta työehto­sopimusten kautta. Yritykset haluavat asian lakiin, jotta se ei pysähdy liittojen jarrutukseen, kuten toistaiseksi on käynyt.

Suomi tarvitsee sekä tuloratkaisua että työpaikkasopimista.

Työmarkkinaratkaisu tekisi tilaa hallituksen lupaamille verohelpotuksille ja poliittisesti tulenarka kilpailukykypaketti – niin sanonut pakkolait – voisi jäädä antamatta. Kukaan ei ole varma, miten paketti kestää perustuslain läpivalaisun.

Lisäksi työmarkkinaratkaisu voisi rauhoittaa työmarkkinoita.

Suomen kilpailukyvyn kannalta paljon tärkeämpi on kuitenkin paikallisen sopimisen määrätietoinen edistäminen. Se olisi aito reformi, joka voi merkittävästi vahvistaa suomalaisyritysten kilpailukykyä.

Suomessa on Maailman talous­foorumin vertailun mukaan maailman jäykin palkanmuodostus ja Eurofoudin mukaan Euroopan keskitetyin työ­ehtosopimusmalli.

Se sopii erittäin huonosti aikaan, jota leimaavat globaali kilpailu, tuottavuuskehitykseen vahvasti vaikuttava digitalisaatio ja vapaakauppa. Yritysten on erittäin vaikea menestyä, jos keskeinen kustannustekijä – työvoimakulut – ei jousta. Kun ei menestytä, ei ole työpaikkoja, investointeja eikä vero­tuloja.

Työpaikkasopimisen kautta luodaan yrityksille parempia menestymisen edellytyksiä ja turvataan työpaikkoja sekä verotuottoja.

Työpaikkasopimisella on vahva kannatus Suomessa.

Maaseudun Tulevaisuudessa tänään julkistettavan, TNS-Gallupin kyselyn mukaan vain noin 15 prosenttia sanoo, ettei hänen työyhteisössään ole haluja paikalliseen sopimiseen.

Lähes puolet arvelee, että omalla työpaikalla on haluja sopia paikallisesti. Loput eivät osaa tai halua arvioida asiaa.

On mielenkiintoista, että paikallista sopimista selvästi enemmän halutaan kuin vastustetaan ay-järjestöjen jäsenkunnassa. Työpaikkasopimisella on vahvasti tukea myös läpi poliittisen kentän.

Siksi on erikoista, että työpaikka­sopimisen edistäminen on niin vaikeaa. Kyse on vallasta: jotkut ay-liitot pelkäävät, että työpaikkasopiminen siirtää vallan liitoista työpaikoille. Joku voi pelätä sen johtavan jäsen­katoon. Jotkut toki näkevät siinä myös tien ay-toiminnan uuteen kukoistukseen.

Kysymys on sopimisen vapaudesta ja työpaikkojen turvaamisesta. On hämmästyttävää, jos yrityksille ja niiden työntekijöille ei haluta antaa mahdollisuutta sopia työehdoista, jos he sitä yhdessä haluavat. Jos sitä ei haluta, käytössä on työehtosopimus.

Työpaikkasopimisen edistäminen on yllättävän vaikeaa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle, jolta yrittäjät odottavat paljon. Ministerit puhuvat juhlissa yrittäjyyden ja työpaikkojen puolesta, mutta puheet jäävät puheiksi. Erityisesti joidenkin keskustalaisten epäröinti on silmiinpistävää.

Paikallinen sopiminen testaa hallituksen aitoa uudistamishalua. Hallintoa kyllä myllätään, mutta uskaltaako hallitus tehdä välttämättömän myös talouden rakenteissa?